Sinne meni! Kolmas ja viimeinen artikkeli on nyt saateltu matkaan ja sille toivotaan hyvää menestystä. Väitöskirjan suurin tutkimusosuus on tehty, ja jäljellä on kokoavan osan kirjoittaminen ja itse väitös. Onpa ollut huikea matka tähän asti! Nyt on hyvä hetki pysähtyä katsomaan taakse ja hengähtää. Tässä blogitekstissä kerron tutkimukseni käytännön toteuttamiseen liittyviä asioita. Niistä voi olla iloa vaikkapa jollekin väitöskirjaa suunnittelevalle.

Reviewers Assigned!

Reviewers Assigned luki tänään kolmannen artikkelin eli paperin statuksena – tarkoittaen sitä, että muutama päivä sitten kansainväliseen tiedelehteen lähettämäni artikkeli oli päässyt vertaisarviointiin. Siinä prosessissa muut tieteentekijät arvioivat toisen tutkijan tutkimusta. Malleja on monenlaisia, aina täysin avoimesta myös sellaiseen, ettei toimituskuntakaan tiedä kirjoittajaa alussa. Usein lehdet käyttävät double blind vertaisarviointia, jossa kumpikaan ei tiedä toista, ei arvioitsija eikä arvioitava. Vertaisia on usein kaksi, mutta niitä voi olla joskus moniakin, vaikkapa kuusi, riippuen lehdestä ja prosessista. Joskus samaa paperia arvioi eri vaiheissa useampi eri ihminen. Lisäksi paperia katsoo editori(t). Vertaisarviointi ei ole tae julkaisulle, mutta se on yksi askel eteenpäin. Hyvin monet artikkelit hylätään niin sanottuna ”desk rejectinä” eli toimittaja ei edes laita artikkelia arvioitavaksi. Itselleni kävi ensimmäisen artikkelin kanssa ensimmäisessä lehdessä niin.

Vertaisarvioitsijoiden saaminen voi olla vaikeaa, koska sitä tehdään oman työn päälle. Ne vievät aikaa, joten on valittava tarkaan mihin sitoutuu. Kuitenkin, se ikään kuin kuuluu asiaan kun tekee tiedettä; jos haluaa että toiset arvioi omaa työtä, on sitä myös itse tehtävä.

Itse olen ottanut vastaan yhden vertaisarviointipyynnön ja sen tehnyt. Tämä artikkeli osui omaan tutkimuskenttääni niin hyvin, että arvioin pystyväni antamaan sille jotain.

Tiedelehtien julkaisut ovat joko täysin Open Access -tyyppisiä, jolloin kaikki saavat lukea niitä ihan vapaasti – tässäkin on erilaisia sovelluksia. Sitten on hybridimalli, jossa artikkeli on ensin vain lehden maksavalle lukijakunnalle, ja vapautuu jossain vaiheessa kaikkien lukuun. Ja kolmas malli on sellainen, jossa artikkeli on saatavilla vain lehden tilaajille.

Avoin julkaiseminen lisää maailman tieteellistä tietoa. Joissain lehdissä julkaiseminen on ilmaista, mutta monissa arvostetuissa tiedelehdissä avoin julkaiseminen voi maksaa parista tonnista jopa lähemmäs kymmentä. Tämä on ristiriitaista; samalla kun tuetaan avointa tiedon leviämistä, tuetaan myös suuria yhtiöitä. Tilanteeseen ollaan heräämässä, ja rinnakkaistallennusjärjestelmät takaavat mahdollisuuden saattaa oma tutkimus kaikkien saataville ilman tuhansien eurojen maksuja.

Väitöskirjan rakenne

Itä-Suomen yliopistossa artikkelimuotoisen väitöskirjan tulee sisältää kolme tutkimusartikkelia, joista kahden pitää olla julkaistu vertaisarvioidussa lehdessä, ja kolmannen hyväksytty vertaisarviointiin. Tämä nyt siis on valmis osaltani; kaksi ensimmäistä artikkeliani on julkaistu hyvälaatuisissa kansainvälisissä tiedelehdissä:
1) Intuition elementit päätöksenteossa eli The elements of intuition in decision-making: A multidimensional framework based on Finnish regenerative farmers’ experiences
2) Viljelijän luontokumppanuus päätöksenteossa “Nature is my tacit partner”: professional partnership in decision-making between Finnish regenerative farmers and nature
3) liittyy uudistavan päätöksenteon dynamiikkoihin ja odottaa vertaisarviointia kansainvälisessä lehdessä.

Väitöskirja voi olla myös monografia, joka tarkoittaa yhtä kirjaa ilman erillisiä artikkeleja. Näiden lisäksi tohtoriopintoihin kuuluu suoritettavia opintojaksoja. Oma opintosuunnitelmani on ”vanhaa mallia”, joten olen tehnyt 50 opintopistettä opintoja. Nykyisin vaatimus on 30 opintopistettä.

Seuraavaksi ryhdyn kirjoitaamaan kokoavaa osaa. Sen tarkoitus on koota löydökset ja tuoda koko tutkimuksen punainen lanka esiin. Vaikka artikkelit ovat kansainvälisen tutkimusarvonsa vuoksi kirjoitettu englanniksi, aion kirjoittaa kokoavan osan suomeksi.

Ensinnäkin, suomi on minulle sielunkieli. Englanniksi kirjoittaminen ei ole minulle luontevaa – enhän ole ikinä käynyt edes lukiota, jotta osaisin englantia kovin hyvin.

Siksi tuntuu aika oudolta ja jopa absurdilta, että olen pystynyt tuottamaan nämä artikkelit englannin kielellä! Olen saanut apua monilta ihanilta ihmisiltä matkan aikana, ja kielentarkastajat ovat tehneet osansa. Viimeisimmässä artikkelissani opettelin myös käyttämään tekoälyä kieltä hioessani, mutta täytyy tunnustaa, että en pidä siitä lainkaan, ja aion välttää tulevaisuudessa sen käyttöä niin paljon kuin mahdollista.

Toiseksi, näen että on hyödyllistä tuottaa tutkimukselleni sanoitusta myös suomeksi, ja kääntää omaan päähän myös käsitteet suomen kielelle. Nyt ne ovat päässäni lähinnä englanniksi.

Tämä työ tulisi olla valmiina tammikuussa, jotta esitarkastukselle jää aikaa ja muille väittelyyn liittyville käytännön asioille. Niihin kuuluu muun muassa erilaiset hyväksyntään liittyvät prosessit, painatus, julkaisu, väitöstilaisuuden järjestely ja niin edelleen. Esitarkastajia on yleensä kaksi, ja he ovat riippumattomia toimijoita, joihin minulla tai ohjaajillani ei saa olla läheisiä kytköksiä. Eli ohjaajieni lisäksi väitöskirjaani arvioivat ennen väitöstilaisuutta myös riippumattomat tahot, sen lisäksi, että jokainen artikkeli on käynyt läpi itsenäisen vertaisarvioinnin.

Itse väitös olisi sitten ajankohtainen kesällä tai alkusyksyllä, riippuen prosessin etenemisestä.

Siinä sitten vastaväittäjän ja yleisön edessä puolustan vielä kertaalleen tutkimustuloksiani, ja vastaväittäjä sitten joko puoltaa tai ei puolla väitöskirjaani. Toivottavasti mahdollisimman moni kiinnostunut pääsee mukaan seuraamaan tuota tilaisuutta! Sen jälkeen kirja vielä käy läpi yliopistolla hyväksymisen, jonka jälkeen vasta koko työ on kasassa. Tuntuu epätodelliselta, että itse väitös alkaa olla todellinen asia ensi vuonna, eikä vain joku höttöinen ajatus jossain hämärässä tulevaisuudessa.

Tutkimusmatka

Tutkimus on ollut melkoinen matka! Nyt kun loppu alkaa häämöttää, voi pysähtyä ja katsella eri suuntiin. Kun aloitin tutkimusaineiston keruun syksyllä 2022 vielä BSAG:lla työskennellessäni, en olisi ikipäivänä osannut kuvitella, millainen reissu siitä alkoi. Olin ajatellut, että eihän kukaan mitään intuitiotutkimusta rahoita, mutta Maj ja Tor Nesslingin säätiö näki siinä arvon ja lähes mahdoton tapahtui; sain ensimmäisellä omalla apurahahakemuksellani heti rahoituksen koko väitöskirjalle! Olen siitä ikuisesti kiitollinen. Samoin tuolloiselle BSAG:n toimitusjohtajalle, Lauralle, joka kannusti minua hakemaan rahaa ja uskoi minuun tutkijana. Myös puolisoni Tuomas tsemppasi ja valoi uskoa minuun, että kyllä me pärjätään, vaikka jään pois töistä tekemään tutkimusta. Matkan varrella niin moni on auttanut eteenpäin, toki tutkimukseen osallistuneet viljelijät merkittävästi, muut tutkijat, ohjaajat, mutta myö iso joukko muita kanssakulkijoita aina äidistä lapsiin, kasveihin ja eläimiin asti. Intuitiota unohtamatta.

Ensimmäinen aineistoni oli kysely, joka tehtiin Carbon Action -viljelijöille. Se sisälsi monenlaisia kysymyksiä hankkeeseen osallistumiseen, uudistavaan viljelyyn, intuitioon, päätöksentekoon, tulevaisuuteen, ja itse maatilaan liittyen. Siinä oli osio, jota käytettiin vain minun tutkimuksessani, ja osaa lisäksi BSAG:n toiminnassa.

Kyselyyn vastasi 81 tilaa. Koko tutkimukseeni on osallistunut 86 viljelijää, koska mukana haastatteluissa ja pienryhmissä vuosien 2023-2025 välillä on ollut pariskuntia sekä Carbon Action -alahankkeeseen osallistuneita. Haastatteluja, ryhmäkeskusteluja ja pienryhmätoimintaa on kertynyt lukemattomia tunteja, materiaaleja satoja sivuja, ja yhteensä haastattelujen ja ryhmien osallistujia on ollut jotain 30 ja 40 välillä.

Ensimmäiset haastattelut keväällä 2023 olivat minulle shokki. Samalla, kun ne olivat mielenkiintoisia, pääsin koskettamaan minulle aiemmin tuttujen viljelijöiden ajatusmaailmoja täysin eri tavalla kuin olisin osannut kuvitella.

En ollut osannut valmistautua siihen, että saattaisin kuulla traagisiakin asioita, ja koska tunsin kaikki henkilökohtaisesti, elämäntilanteiden käsittely koski myös minuun. Enkä voinut puhua niistä kenellekään, ne olivat salaisia. Myös intuitiosta keskusteleminen oli monille outoa – eihän siitä ollut totuttu puhumaan missään. Aihetta ei myöskään ole empiirisesti tutkittu käytännössä lainkaan viljelijöiden keskuudessa, ja tiedemaailmassakin intuitio on kiistanalainen ilmiö.

Olin siis hypännyt suoraan syvään päätyyn vajavaisella uimataidolla! Onneksi ihminen on oppivainen eläin, ja pinnalla pysyttiin ja uimataitokin karttui. Ainakin osaan kellua aina pahan paikan tullen.

Ensimmäinen artikkeli muodostui kyselyn ja kevään 2023 haastattelujen perusteella. Ohjaajani Arto ehdotti, että koska aiheeni oli niin uusi, ja tein tutkimuksen luottamuksellisuussyistä yksin, josko kutsuisin tutkimukseen osallistuneet antamaan ajatuksiaan tuloksista ennen kuin lähetin artikkelin lehteen, ja siitä lähti eteenpäin jatkuva yhteistyö viljelijöiden kanssa; keräsin lisätietoa, palasimme taas yhteen pohtimaan toisen artikkelini tutkimustuloksia, ja lopulta perustimme päätöksentekoryhmän, jossa keräsin lisäaineistoa kolmanteen artikkeliini. Myös sen tuloksia oli käymässä läpi ryhmä viljelijöitä.

Regeneratiivinen tutkimus

Intuitio on tabuaihe, samoin kuin muista sisäisistä prosesseista ja vaikka luontoyhteydestä puhuminen. Tutkimuksen edetessä syntyi idea tiedon jalkauttamisesta Tohtiiko tätä sanoa? -podcastien muodossa. Sitten perustettiin viljelijöiden kanssa RELIEF Uudistavan elämäntavan yhteisö ry, ja jatkettiin yhteistä mukavaa tekemistä, vaikka enää väitöskirjaan ei aineistoa tarvitse kerätä.

Samalla havaitsimme, että no niin; tässähän on itse asiassa muodostunut uudistavan tutkimuksen tekemisen tapa!

Samat ihmiset paitsi osallistuvat tutkimustiedon tuottamiseen ja yhteisluomiseen omien käytäntöjensä ja ajatustensa pohjalta, sen käytännölliseen sanoittamiseen ja jalkauttamiseen, ja uudelleen todeksi tekemiseen arjessaan. Tämä jos joku on regeneratiivinen kierre!