Regeneratiivinen eli uudistava viljely mielletään helposti vain maatalouden tuotantotavaksi, vaikka se on ennen kaikkea viljelijän henkilökohtainen ja päättymätön uudistava matka omaan viljelijyytensä. Kun tällaisella matkalla olevia viljelijäyksilöitä on enemmän, syntyy viljelijälähtöinen sosiaalinen liike, uudistava viljely.
Tässä blogipostauksessa tuon hieman erilaisen näkökulman uudistavaan viljelyyn ja avaan sitä moniulotteisesti kooten yhteen sekä tutkimustietoa että RELIEF-yhteisössä syntynyttä kokemusta siitä, mitä uudistava viljely voisi tarkoittaa. Tarkastelen asiaa ekologisesta, sosiaalisesta, taloudellisesta ja spirituaalisesta ulottuvuudesta.
Uudistavan viljelyn ekologinen ulottuvuus
Uudistava viljely mielletään usein ekosysteemiä elvyttävien viljelytoimenpiteiden toteuttamiseksi kolmen perusperiaatteen mukaan: maksimoi yhteytys, mikrobit ja suoja. Tämä sisältää myös häirinnän minimoinnin. Viljelytoimien valikoimassa usein mainitaan erilaiset pellon peruskunnon ja vesitalouden kunnostustoinet, minimimuokkaus, kerääjä- ja aluskasvit, monimuotoinen viljelykierto, mahdollisimman ympärivuotinen aito vihreä kasvipeitteisyys, eloperäisen aineksen lisääminen peltoon ja tilannetajuinen laidunnus. (LaCanne & Lundgren 2018; Lal 2020).
Näitä maan kasvukuntoa parantavia ja ympäristöhyötyjä tuottavia viljelytoimia yhdistellään ja sovelletaan siten, että maatilaekosysteemiin saadaan aikaan uudistava prosessi. Lisäksi uudistavaan viljelyyn liittyy monimuotoisuuden lisäämiseen ja tukemiseen liittyviä toimenpiteitä, jotka eivät suoraan realisoidu myytävänä tuotteena.
Tämä on uudistavaa viljelyä biologisesta näkökulmasta katsottuna. Kuitenkin käytännössä maatilaekosysteemi ilmentyy viljelijänsä viljelytoimien ja erilaisten päätösten kautta.
Jokainen maatila on viljelijänsä oma luomus, joka konkreettisesti ilmentää hänen arvojaan ja näkemyksiään. Niinpä uudistava viljely ei ole mekaaninen temppurata, vaan uudistavaa toimijuutta viljelijänä.
Näin ollen uudistavaa viljelyä ei voi typistää pelkiksi konkreettisiksi toimiksi; viljelijä itse tekee viljelystä ja maatilasta uudistavan. Jostain on kuitenkin lähdettävä kun astuu uudistavalle polulle, ja ensimmäinen askel on opetella mahdollisesti itselle uudenlaisia viljelytoimia ja niiden soveltamista ja yhdistelyä. Kun käytännön toimista on riittävän paljon kokemusta ja teoreettista tietoa, voi matkalla edetä uudistavuuden syvällisempiin kerroksiin.
Uudistavat viljelijät luovat päätöksenteossaan uudistavan ammatillisen kumppanuussuhteen luonnon kanssa (Sädeharju, Höyssä & Salonen 2026). Tämä syvällinen ja vastavuoroinen suhde luontoon heijastaa viljelijöiden planetaarista rakkautta ja uudistavaa toimijuutta. Lue lisää aiheesta tästä tutkimusartikkeliin pohjaavasta blogitekstistä.
Uudistava viljely ja taloudellinen ulottuvuus
Uudistavuudessa keskeistä on pyrkimys on tasapainoon ja harmoniaan. Siihen yhtälön ei sovi hakeutuminen ääripäihin. Yhä enemmän kohtaan ihmisiä, jotka pitävät loputonta talouskasvun jahtaamista sekä vastenmielisenä että mahdottomana saavuttaa. Sama epäilys kohdistuu yleiseen jatkuvan kasvun eetokseen. Missä tulee raja esimerkiksi tilakokojen kasvuun? Puolisoni kanssa pohdimme sitä, että jos kasvun kerran tulisi olla ääretöntä, olisiko lopputulos yksi Suomen kokoinen maatila? Ja mitä jos Suomenkaan rajat eivät riitä, onko vain yksi maailman kokoinen maatila lopulta se riittävän suuri? Kuka sen omistaa ja kuka sitä johtaa?
Vaatii kuitenkin rohkeutta kyseenalaistaa vallitsevaa uskomusjärjestelmäämme, jossa raha, jatkuva kasvu ja materialistinen maailmamme on asetettu kaikkea ohjaavaan rooliin ja ylimmäksi tavoitteeksi. Kuinka kauan tällainen uskomusjärjestelmä voi toimia? Itse talous ei toimi ilman ihmisiä. Eivätkä ihmiset pötki pitkälle ilman muuta luontoa.
Uudistavalle polulle astuminen kuitekin väistämättä ohjaa ajatusmuutokseen, ja haastaa meidät kyseenalaistamaan vallitsevia totuuksia. Tohtiiko tätä sanoa? -podcastien ensimmäisessä jaksossa ”Uudistavassa viljelyssä ei tule takkiin” pohdittiin, että onko liikevaihto ainoa mittari, jolla menestystä ja hyvinvointia mitataan,vai pitäisikö pohtia muitakin mittareita. Kuten viljelijät totesivat:
Miljoonan liikevaihdon saa ottamalla miljoonan velkaa.
Mielenkiintoinen havainto tutkimuksessani on ollut se, että talous on uudistavaan viljelyyn siirtyneille viljelijöille suuri kannustin, kun taas monille viljelijöille pelko taloudellisesta riskistä itse asiassa on siirtymää estävä tekijä (ks.esim. Gosnell et al.,2019). Koska kyseessä on sekä siirtymää kannustavissa että estävissä tekijöissä sama asia – eli raha -, ei kyseessä voi olla raha itsessään, vaan viljelijään itseensä päätöksentekijänä liittyvät tekijät. Monet uudistavaan viljelyyn siirtyneet ovat saaneet kokonaisvaltaisen tilanpidon (Holistic Management) oppia jossain vaiheessa uraansa (Gosnell 2022; Gosnell et al., 2020). Tämä näkyy myös siinä viljelijäyhteisössä, jossa saan olla osana. Erityisen tyytyväisiä viljelijät ovat talousoppiin, jota kokonaisvaltaisesta tilanpidosta voi ammentaa omaan työhön.
Lisäksi oman mittariston uusiminen on keskeistä uudistavassa viljelyssä: Miten ja millä mittaan onnistumista? Seuraava viljelijä pohti, millaisia hyötyjä on kokenut uudistavalla viljelyllä olevan:
Biodiversiteetti on lisääntynyt. Pölyttäjät on lisääntynyt, on ruvettu miettii, säästetelee jotain pajupuskia mistä ei oo työteknillisesti mitään haittaa , niin keväällä on nähnyt kun ne on pörriäisiä täynnä. Kottaraiset on lisääntyneet laidunnuksen myötä ja ne oli ennen kateissa. Pääskyset on lisääntyneet. Se on semmoista, mikä hyödyttää maapalloa, ja jos se maapalloa hyödyttää, kai se silloin hyödyttää myös omaa rahapussia pitkällä aikavälillä. RF11
Uudistavuuden onkin ehdotettu olevan avain muutokseen myös talousajattelussamme (Rendtorff 2025).
Uudistava viljely ja sosiaalinen ulottuvuus
Avasin uudistavuuden ideaa aiemmin tässä blogitekstissä. Sitä voi soveltaa kaikessa tekemisessään. Uudistavuutta ei voi erottaa ihmisestä vain tekniseen viljelyyn, vaan ollakseen kokonaisvaltaisesti uudistavaa, sen tulisi kattaa koko ihmisen elämismaailma.
Onko elämänrytmi uudistava vai juokseeko viljelijäperhe itsensä henkihieveriin tuottaessaan ruokaa muille kansalaisille?
Sosiaaliseen ulottuvuuteen liittyvät paitsi kollegat, myös viljelijän perhe, lähipiiri, erilaiset sidosryhmät ja yhteisöt sekä yhteiskunnallinen taso. Kuinka näissä vuorovaikutuksissa toimitaan? Millainen on yhteisö jossa elää?
Uudistavaan viljelyyn siirtyneet viljelijät ovat mielenkiintoisesti vähemmän sosiaalista painetta kokevia kuin viljelijät yleisesti (Gordon et al., 2022). Tämä realisoituu muun muassa avoimempana suhtautumisena muihin ihmisiin ja uuden oppimiseen sekä suurempana sisältä ohjautumisena ja oman intuition kuunteluna (Gordon et al., 2022; Sädeharju 2025).
Olen tehnyt saman havainnon sekä tutkimuksessani että siinä yhteisössä, jossa aktiivisesti toimin. RELIEF-yhteisössä on arvostava ja hyväksyvä suhtautuminen kaikkiin muihin viljelijöihin. Ymmärrys siitä, että jokaisen viljelijän elämäntilanne ja tila on omanlainen, eikä absoluuttisia totuuksia ole olemassa, lisää uteliaisuutta oppia toisilta ja toisaalta rohkeutta puhua omaa totuuttaan. Tällainen vuorovaikutus johtaa ristiriitaisissakin tilanteissa ennemmin pyrkimykseen ymmärtää ja antaa tukea toiselle hänen polullaan, kuin haluun osoittaa toiselle oikea tie ja totuus.
Ja voi kyllä, toisten viljelijöiden kanssa keskustelu on aidosti hyvinvoinnille suotuisaa! Hyvin monet ovat sanoneet, kuinka tärkeää on ollut osallistua Carbon Actioniin ja sen jälkeen avata ajatuksiaan tutkimushaastatteluissa. Joku kertoo luontoyhteytensä vahvistuneen ja toinen päässeensä pois vanhoista haitallisista ajatusmalleista. Omien ajatusten avaaminen ryhmässä auttaa jäsentelemään omaa ajattelua ja päätöksentekoa, kuten seuraava viljelijä totesi:
Nyt kun tässä on keskusteltu, niin kun on samanhenkisiä ajattelutapoja ja samanlaisia pyrkimyksiä siihen kanssakäymiseen sen luonnon ja maaperän kanssa, niin on itsekin oppinu ajattelemaan… tai siis on rohkeampi uskomaan omiin päätöksiinsä. Ja uskaltaa paremmin sitten sanoa muillekin välillä. RF02
Uudistava viljely on elämänmittainen matka, jossa ei voi tulla valmiiksi (Beacham et al., 2023; Gosnell et al., 2019). Vaikuttaa siltä, että parasta sitä on käydä yhdessä toisten viljelijöiden kanssa. Ja näin syntyy viljelijöiden sisältä ohjautuva sosiaalinen uudistava liike, joka on transformatiivinen (Burns 2020).
Uudistavan viljelyn spirituaalinen ulottuvuus
Uudistavaan viljelyyn kuuluu elimellisenä osana viljelijän oma ihmisyys ja sisäinen maailma (Gosnell & Gordon 2025). Siihen liittyy myös spirituaalisuuden ulottuvuus. Tämä ulottuvuus on jotain, joka puuttuu tällä hetkellä keskusteluistamme uudistavaan viljelyyn liittyen. Kuitenkin ihmisellä on aina ollut tarve kokea yhteyttä johonkin itseä suurempaan. Jollekin se on uskonnollinen Jumala, toiselle luonto, kolmannelle maailmankaikkeus, neljännelle ehkä jokin elämänenergia tai jotain muuta henkilökohtaista.
Sen lisäksi, että pyrimme kokemaan yhteyttä johonkin meitä suurempaan, olisi entistä tärkeämpää pyrkiä rakentamaan yhteyttä myös muihin ihmisiin. Mis- ja disinformaatio sekä yhteiskuntien polarisaatio ovat nousseet akuuttien riskien kärkeen (World Economic Forum 2026). Uskon, että yhteyden rakentamiseen tarvitaan ennen kaikkea ihmisen yhteyttä itseensä. Ja koska uudistava viljely on elämänmittainen matka, se on paitsi viljelijänä kehittymistä, myös ihmisenä kasvamista.
Henkinen kasvu on ainoa kasvu, joka voi olla rajatonta.
.
Jos kasvatamme yhteyttämme itseemme, muihin ihmisiin ja muuhun luontoon, voimme kriisien aiheuttamisen sijaan ratkaista niitä. Uudistavuuteen liittyy kiinteästi oman sisäisen ja ulkoisen maailman huomioiminen, ja myös sisältä ohjautuminen ja täydellinen vastuun ottaminen omasta toiminnastaan. Siihen liittyy viljelijän sisäinen asiantuntija, jonka kehittäminen auttaa päätöksenteossa.
Uudistava viljely ammentaa alkuperäiskansojen ikiaikaisesta viisaudesta (Sands et al., 2023). Tämä on havaittavissa myös suomalaisten viljelijöiden kanssa käydyissä keskusteluissa. Kyse on oikeastaan siitä, että palautamme muistiin sen, mitä esivanhempamme ovat tienneet ja integroimme sen modernin ajan toimintaamme. Intuitiolla on suuri merkitys siinä, että ohjaudumme sisältä ja teemme oikeita valintoja.
Mitä uudistava viljely siis onkaan?
Hahmotan asian näin: Uudistava viljely on jokaisen oma, elämänmittainen kasvun ja kehittymisen matka yhdessä oman maatilaekosysteeminsä, sosiaalisen ympäristönsä, materiaalisen maailman, näkymättömän todellisuuden ja itsensä kanssa.
Se on pyrkimystä kohti uudistavaa elämäntapaa. Se on rakkautta. Ja koska se on yksilöllinen prosessi, joka jatkuvasti uudistuu ja muuttuu, miten sen voisi betonoida joksikin tietyksi? Miten sille voisi asettaa staattiset kriteerit? Miten sen voisi liimata päälle tai tehdä siitä absoluuttisen totuuden? Ja toisaalta, miten saada uudistavuus lävistämään koko ruokaketjun, tuotannosta – sekä luonnon että viljelijäperheen hyvinvoinnista – syöjän hyvinvointiin ja kaiken siltä väliltä?
Sitten törmätään jälleen taloudellisiin reunaehtoihin; viljelystä on saatava elanto. Mutta palataanpa siihen, että uudistavaan viljelyyn siirtyneet viljelijät ovat kokeneet saavansa siitä kokonaistaloudellista hyötyä. Elantoa siis voi saada. Vielä pitäisi saada uudistavasti viljellylle ruualle arvo myös kuluttajille. Se ei ole helppo tehtävä, mutta ei mahdotonkaan.
Uudistavuus on elävää. Sitä ei voi ostaa tai myydä, eikä valjastaa kenenkään tai minkään käyttöön. Tulee ymmärtää, että uudistavuutta ei voi kontrolloida tai hyväksikäyttää. Uudistavuus on vastavuoroista yhteyttä itseen, muihin ja luontoon, se ei ole yksisuuntaisesti hyödynnettävissä. Se vaatii toki uusien käytäntöjen oppimista, mutta ennen kaikkea se edellyttää halua tarkastella omaa toimintaansa ja ajatteluaan kriittisesti. Halua vuorovaikuttaa, luoda yhteyttä, luottamusta, rakkautta, myötätuntoa, nöyryyttä sekä luonnon kontrollonnista yhteistyöhön ja kumppanuuteen siirtymistä. Meidän täytyy itse ilmentää uudistavaa toimijuutta, olla uudistavuus.
Vastaus ehkä olisi se, että yhä useampi ihminen ymmärtäisi uudistavuuden rajattomat mahdollisuudet, ymmärtäisi, että uudistavaan suuntaan kannattaisi ottaa askeleita elämässään. Edes pieniä. Luottaen siihen, että polku kyllä avautuu ja johtaa aina syvemmälle uudistavaan ymmärrykseen. Ja että sillä miten ruoka on tuotettu, on merkitystä.
Olet lämpimästi tervetullut ottamaan näitä askelia kanssamme RELIEF-yhteisöön ja luomaan yhdessä uudistavaa tulevaisuutta sekä tekemään uudistavaa viljelyä konkreettiseksi koko ruokaketjussa.
#uudistavaviljely #uudistavamaatalous #uudistavapäätöksenteko #uudistavastiradikaali #uudistavatoimijuus #regenerativeagriculture #regenerativefarming #regenerativedecisionmaking #regenerativelyradical #regenerativeagency #intuitio
Lähteet
Beacham, J. D., P. Jackson, C. C. Jaworski, A. Krzywoszynska, ja L.V. Dicks. 2023. Contextualising farmer perspectives on regenerative agriculture: A post-productivist future? Journal of Rural Studies 102: 103100. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2023.103100
Burns, E.A. 2020. ”Thinking sociologically about regenerative agriculture”, New Zealand Sociology 35(2):189-213.
Gordon, E., F. Davila, and C. Riedy. 2022. Transforming landscapes and mindscapes through regenerative agriculture. Agriculture and Human Values39: 809–826. https://doi-org./10.1007/s10460-021-10276-0
Gosnell, H., N. Gill, and M. Voyer. 2019. Transformational adaptation on the farm: Processes of change and persistence in transitions to ‘climate-smart’ regenerative agriculture. Global Environmental Change 59: 101965. https://doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2019.101965
Gosnell, H. and E. Gordon. 2025. Inner Dimensions of Regeneration: Mental Models, Mindsets and Cultures. Challenges 16 (3): 39. https://doi.org/10.3390/challe16030039
Gosnell, H. 2022, ”Regenerating soil, regenerating soul: an integral approach to understanding agricultural transformation”, Sustainability Science, vol. 17, no. 2, pp. 603-620.
Gosnell H, Grimm K, Goldstein B (2020) A half century of Holistic Management: What does the evidence reveal?
Agric Hum Values 37(3):849–867. https://doi.org/10.1007/s10460-020-10016-w
Gosnell, H. and E. Gordon. 2025. Inner Dimensions of Regeneration: Mental Models, Mindsets and Cultures. Challenges 16 (3): 39. https://doi.org/10.3390/challe16030039
LaCanne, C.E., and J. G. Lundgren. 2018. Regenerative agriculture: merging farming and natural resource conservation profitably. PeerJ (San Francisco, CA) 6(2): 4428. https://doi.org/10.7717/peerj.4428
Lal, R. 2020. Regenerative agriculture for food and climate. Journal of Soil and Water Conservation 75:123A-4A. https://doi.org/10.2489/jswc.2020.0620a
Rendtorff, J.D. 2025. Sustainable Capitalism in Turbulent Times: Towards a New Regenerative Management Philosophy for the Green Transition. Humanist Manag J 10, 535–551. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1007/s41463-025-00207-0
Sands, B., Machado, M.R., White, A., Zent, E. and R. Gould. 2023. Moving towards an anti-colonial definition for regenerative agriculture. Agriculture and Human Values 40: 1697–1716. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1007/s10460-023-10429-3
Sädeharju, S. 2025. The elements of intuition in decision-making: A multidimensional framework based on Finnish regenerative farmers’ experiences. Journal of Rural Studies 117. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2025.103656
Sädeharju, S., Höyssä, M. ja Salonen, A.O. 2026. “Nature is my tacit partner”: professional partnership in decision-making between Finnish regenerative farmers and nature. Agriculture and Human Values 43, 2. https://doi.org/10.1007/s10460-025-10817-x.
World Economic Forum. 2026. The Global Risks Report 2026. https://www.weforum.org/publications/global-risks-report-2026/
Intuitio - päätöksenteon apurini 