Muutos vanhaan on aina jotain sellaista, mitä emme vielä ennalta tiedä. Muutos voi tuoda tullessaan hyvää, mutta se on aina myös tuntematonta, jonka vuoksi se aiheuttaa ihmisessä luontaisesti varautuneisuutta. Päätöksenteossa pelko taloudellisista riskeistä, sosiaalisesta paineesta tai ylipäätään epäonnistumisesta voi estää muutosten ja kokeilujen tekemisen, ja samalla epää mahdollisuuden saavuttaa parannusta tilanteeseen.

Kaikki varovaisuus ei kuitenkaan ole päätöksentekoa estävää pelkoa, vaan järkeä. Sitä, mihin intuitiokin meitä ohjaa. Mutta missä kulkee raja, ja miten erottaa toksinen pelko järkevästä varovaisuudesta? Tässä blogitekstissä käsittelen ensimmäiseen tutkimusartikkeliini pohjaten hyvää päätöksentekoa ja intuitiota estäviä tekijöitä, erityisesti tunteita.

Intuition käyttö päätöksentekoprosessissa

Päätöksenteon kannalta olennaisimmat elementit intuitiossa ovat sen käyttö ja toiminta päätöksentekoprosessissa. Ei riitä, että ihminen saa intuition tarjoamaa tietoa, vaan sille tulee myös antaa tilaa ja kyetä hyödyntämään sen ydintä, eli tietoa omassa elämässään ja päätöksenteossaan. Moni viljelijä kuvaa intuition olevan välttämättömyys päätöksenteossa. Miksi siihen sitten on niin hankalaa luottaa?

Usein intuition käyttöä estävät erilaiset uhkakuvat siitä, mitä päätöksistä voi seurata. Myös liika analysointi voi vaikeuttaa intuition käyttöä. Ihmiseen itseensä liittyvistä asioista stressi, kiire ja väsymys ovat keskeisiä intuition kuuntelemista ja hyödyntämistä estäviä tekijöitä. Toisaalta, oman maatilan ja toimintaympäristön tunteminen sekä kokemus helpottavat luottamusta omaan päätöksentekoon ja intuitioon. Pysähtyminen, rauhoittuminen ja aivojen tyhjentäminen liiasta hälinästä auttavat kuulemaan omaa intuitiota paremmin.

Intuition hyödyntäminen vaatii ainakin omalla kohdallani läsnäoloa tilanteessa ja riittävää stressittömyyttä, ei toimi väsyneenä eikä pakottamalla.

CARF79

Vaikka puhun intuition käytöstä, se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että intuitio olisi työkalu siinä mielessä, kuten vasara, tai porakone. Se on kyllä käytettävissä oleva, mutta koska se tulee annettuna ja antaa tietoa ihmiselle jostain muualta, mistä ihminen tietoisesti sitä osaisi hakea, se ei ole samanlainen käyttöväline kuin 3D-maailmassamme työkalut ovat.

Perinteiset työkalut eivät vaikuta meihin päin (jos emme saa niistä sähköiskua tai lyö sormeen), vaan me niihin. Otamme ne itse käyttöön halutessamme, kun taas intuition käyttö edellyttää sen mahdollistamista. Intuitio ei myöskään ole kuten virtuaalinen työväline, sillä vaikka siltä voi pyytää tietoa, sitä ei voi komentaa tekemään laskutoimituksia kuten vaikkapa Exceliä. Intuitio onkin moniulotteinen, ja siksi myös hankalasti sanallistettava ja käsitettävä.

Perinteiset työkalut ovat passiivisia, mutta intuitio on aktiivinen. Parhaiten sitä kuvaa erään viljelijän toteamus: ”Intuitio on päätöksenteon apurini.”

Koska olen ihminen itsekin, niin yritän ymmärtää tutkimukseni viljelijöiden kokemuksia myös oman kokemusmaailmani kautta. Tässä kohdassa tulee tämänkaltaisen tieteen tekemisessä tarkka paikka; tutkijan on sekä osattava etäännyttää itsensä tutkittavistaan että tunnustaa oman asemansa vaikutus tutkimukseen ja tarkastella saamiaan tuloksia kriittisesti useasta eri näkökulmasta. Omassa tutkimuksessani olen päätynyt ottamaan tutkimukseni osallistujat mukaan arvioimaan saamiani tuloksia, jotta voin lisätä tutkimustulosteni luotettavuutta.

Itse asiassa, omassa tutkimuksessani intuition lähes täydellinen puuttuminen keskustelukulttuuristamme lisää tutkimustulosten luotettavuutta; keskustelut kollegoiden kanssa tai julkinen keskustelu aiheesta ei ole voinut muovata minun tutkimukseeni osallistujien näkemyksiä tai kokemuksia intuitiosta. Toisinsanoen, olen saanut viljelijöiltä autenttista tietoa intuition ilmiöstä, joka analyysissa osoittautui toisaalta yksilölliseksi mutta toisaalta myös hyvin yhdenmukaiseksi. Samankaltaisuutta löytyy myös muista intuitiotutkimuksista, joissa sen ilmentymistä on ihmisillä tutkittu. Löydän tuloksista hyvin paljon tarttumapintaa myös omaan elämääni.

Uskonkin, että intuition ilmiö on universaali ja siksi tutkimukseni intuition elementeistä tarjoaa yleistettävän kehyksen intuitiolle päätöksenteossa ihmisen ammattialasta tai elämäntilanteesta riippumatta.

On mielenkiintoinen ajatus, että intutio on jotain, joka ylittää inhimillisen päättelykykymme, ja tarjoaa meille tietoa, jota emme itse osaisi tuottaa. Perustelen tätä sillä, että tutkimukseni perusteella intuition koetaan oleva oikeaan ohjaavaa ja luotettavaa tietoa, ei nopanheittoa valintojen arpajaisissa. Usein, jos intuition koetaan olevan epäluotettavaa tai ohjaavan väärään, lopputulos paljastuukin myöhemmin paremmaksi ratkaisuksi, tai sitten olemme tulkinneet intuitiota väärin. Intuitio ei välttämättä esimerkiksi kerro tarkkaa aikaa tai tapaa jonkin asian tekemiseen, ja tällöin ihminen voi täyttää aukot epäsuotuisilla valinnoilla. Kuten eräs viljelijöistä totesi: ”Jos on mennyt pieleen, olen mennyt jonkun muun asian kuin intuition ajamana.”

Tunteet päätöksenteossa

Huolimatta siitä, että tunteita pidetään epärationaalisina ja päätöksentekoa häiritsevinä asioina, ja kulttuurissamme oikean päätöksenteon alleviivataan perustuvan määrällisiin mittareihin ja niillä saatuihin faktoihin, emme ole vapaita tunteistamme. On ylipäätään hyvin typistävää ajatella, että päätöksenteon monimuotoisessa kokonaisuudessa olisi vain jako akselilla faktat – tunne.

Intuitio ei ole irrallaan analyyttisesta päätöksenteosta tai järkeilystä, vaan se on apurimme, joka vetää yhteen monimuotoiset faktat, poimii tietotulvasta relevantit yksityiskohdat ja tarjoaa päätöksillemme parhaat vaihtoehdot tarvittaessa hyvinkin nopeasti.

Se on itse asiassa päätöksenteon supervoimamme, jos vain suostumme antamaan sille mahdollisuuden toimia tehokkaasti!

Intuition tarjoama tietotunne eroaa laadullisesti muista tunteista ja huonojen seuraamusten sijaan ohjaa meitä oikeaan. Voisikin sanoa, että intuitiossa yhdistyvät järki ja tunne. Meidän tehtävämme olisi siis opetella kuuntelemaan intuitiotamme, erottamaan intuitio muista tunteista, ja sitten luottamaan sen viestiin. Usein intuitiota kuvataan oikean tai väärän tunteeksi, jota olisi syytä kuunnella, sillä vastaan tekeminen voi johtaa epäsuotuisiin seuraamuksiin ja jopa taloudellisiin menetyksiin. Aina vastaan tekemisestä ei seuraa ikävyyksiä, mutta asiat olisivat voineet mennä paremmin intuitiota kuunnellessa. Seuraava viljelijä kertoi epäonnistuneesta kylvöpäätöksestä, josta koitui taloudellisia menetyksiä:

Kyllä se oikean ja vääränkin tunteminen on tunne. Koska ei sille ole välttämättä mitään selitystä. Esimerkkinä sanoin, että tein tunnetta vastaan silloin, että tää ei nyt mene hyvin, tiesi sen tavallaan, ja silti oli vaan pakko veivata, kun oli päättänyt tehdä niin jostain syystä.

Tänä päivänäkään en osaa sanoa, miksi niin päätti tehdä vaikka se tuntu pahalta. Ehkä siinä oli se, kun oli tuotantopanokset hommattu siihen, niin oli pakko saattaa loppuun, kun se työ oli aloitettu jo.

CARF11

Suurimpia esteitä tunnepuolella ovat erilaiset mielihalut tai pelko. Silloin mielemme ikäänkuin sulkee intuition tietotunteen kanavan ja ylikirjoittaa sen muilla tunteilla. Eräs intuitiota estävä tekijä on pelko taloudellisista menetyksistä, tai toisaalta myös taloudellisessa ahdingossa painiminen aiheuttaa stressiä, joka estää intuition käyttöä.

Vaikka perustelisimme päätöstemme olevan laskelmien ja analyysien tulosta, todelliset ajurit päätöksille kuitenkin kumpuavat ihmisten tarpeesta saada mielekkyyttä tekemiseen ja elämäänsä. Myös pyrkimys taloudelliseen turvaan on mielekkyyden hakemista. Eihän itse raha tuo meille onnea, vaan se, mitä sillä saamme. Usein vapautta tai elinolosuhteita, jotka tuovat rauhaa ja tyydytystä. Suurin osa meistä ei halua rahaa vain rahan vuoksi. Tutkimukseni viljelijöistä monet puhuvat tasapainosta, siitä, että rahaa olisi riittävästi hyvään elämään.

Vilejlijän päätökset ovat jatkuvia ja ne tehdään alati muuttuvassa toimintaympäristössä. Vaikka viljelijä ei olisi täysin tyytyväinen tilansa toimintaan, voi pienikin muutos edes jotenkin toimivaan systeemiin vaikuttaa liian suurelta; myönteisten mahdollisuuden lisäksi muutokseen sisältyy aina riskejä. Siksi muutosten tekemiseen johtaviin päätöksiin liittyy usein pelko tulevasta. Mitä sitten, jos kokeilen jotain uutta pellollani? Mitä jos kehitän nykyistä toimintaani tai jopa muutan tuotantosuuntaa? Mitä jos kaikki menee pieleen ja kaduttaa? Mitä jos menetän rahaa? Mitä jos joudun selittelemään valintojani tutuille? Mitä jos en osaa, en jaksa, en pysty?

Mutta toisaalta: Mitä, jos pelkään turhaan ja kaikki meneekin hyvin? Mitä jos saan jotain parempaa elämääni? Mitä sitten jos epäonnistun, voisiko se olla kuitenkin hyödyllinen oppi?

Kuten tunteita ylipäätään, myös pelkoa pidetään heikkouden osoituksena. On totta, että usein pelko estää hyvää päätöksentekoa, silloin kun se estää potentiaalisia hyviä lopputuloksia. Kuitenkaan kaikki pelko ei ole järjetöntä, varoittaahan myös intuitio meitä huonoista päätöksistä. Ja emmehän voi heittäytyä tilanteisiin ja elää irrallaan arkitodellisuudesta. Velvollisuudet ja reunaehdot ovat olemassa.

Mutta missä kulkee raja päätöksentekoa haittaavan pelon ja järkevän varautumisen välillä? Tämän tasapainottelun löytäminen ja tilannetajuisesti päätösten tekeminen edellyttää intuition mukaan ottamista päätöksentekoon, sekä sen kuuntelemisen taidon hiomista. Koska intuitio on meidän henkilökohtainen apurimme, joka ohjaa meitä hyödyllisiin ratkaisuihin, vaikuttaisi enemmän kuin järkevältä kuunnella ensisijaisesti intuition ääntä tai sen tuottamaa tietotunnetta. Miksipä sitten emme sitä tee?

Kuten todettua, meitä estävät sekä omat sisäiset tekijämme, että kultuurinen vaatimus päätöksenteolle. Olemme oppineet luottamaan enemmän ulkoisiin neuvonantajiin ja laskelmiin kuin sisäiseen asiantuntijaamme. Tutkimukseni perusteella esitän, että sisäisen asiantuntijan tukeminen parantaisi päätöksentekoa (aiheesta myös tässä Maaseudun tulevaisuuden yliössäni).

Oikeastaan, koska intuition koetaan johtavan omien arvojen mukaiseen päätöksentekoon ja parempiin lopputuloksiin, onko edes vastuullista kehottaa ihmisiä luottamaan ennemmin päätöksenteossaan ulkoisiin tekijöihin kuin omaan sisäiseen tietoonsa? Eikö olisi aika käsitellä päätöksentekoa laadullisena kokonaisuutena, jossa mukana ovat monenlaiset faktat, tunteet, arvot, intuitio sekä koko viljelijän toimintaympäristö kokemuksineen, resursseineen ja aikaulottuvuuksineen, eikä pyrkiä runnomaan tätä moniulotteista prosessia lineaariselle faktat-tunteet -akselille johon se ei yksinkertaisesti sovi?

Mikäli emme tunnusta intuition merkitystä päätöksenteossa ja tuijotamme vain mittareilla tuotettavia faktoja, on kuin ajaisimme polkuautolla sen sijaan, että käynnistäisimme turbomoottorin ja painaisimme kaasua.

Tohtiiko tätä sanoa? -podcastimme kolmas jakso käsittelee tilannetajuista päätöksentekoa. Tule kuulolle viikolla 32!

Lähde:

Sädeharju, S. 2025. The elements of intuition in decision-making: A multidimensional framework based on Finnish regenerative farmers’ experiences. Journal of Rural Studies Volume 117. https://doi.org/10.1016/j.jrurstud.2025.103656