AJANKOHTAISTA
SÄÄSTÄ PÄIVÄ! RELIEF-YHTEISÖN ETÄTAPAAMINEN UUDISTAVAN ELÄMÄNTAVAN TEEMOISSA MA 23.2.2026 KLO 18-20!
Tervetuloa mukaan keskustelevaan etätapaamiseen! Tutustutaan toisiimme ja pohditaan mitä kivaa voitaisiin tehdä yhdessä! Samalla tarkastellaan, mitä tuore tutkimus kertoo regeneratiivisuudesta ja miten sitä voisi viljelyn lisäksi soveltaa kaikessa elämässä. LIITY MUKAAN TÄSTÄ LINKISTÄ
RELIEF-yhteisö käynnistää tammikuussa 2026 päätöksentekopilotin, jossa kehitetään viljelijäporukalla uudistavaa päätöksentekoa vuoden ajan. Liittymällä yhteisöön pysyt kärryillä pilotin etenemistä ja pääset osalliseksi tulevista tapahtumista. Liity linkistä tai laita postia reliefyhteiso@gmail.com. Yhteisön osallisuus on ilmaista vuonna 2026!
Mitä tää on; taas yksi uusi hanke vai osa viljelijän tosielämää?
Tämä on sitä tosielämää. Tarpeen mukaan muotoutuvaa ja aitoihin kysymyksiin vastauksia etsivää – yhdessä muiden kanssa. Reunaehtona on luonto ja rajoittavina tekijöinä omat päätökset siitä, mitä ryhdytään tekemään.
Moni kokee, ettei nykyinen systeemi pysty tarjoamaan vastauksia eikä turvaa tulevaisuuden ruuantuotannolle. Moni kokee myös, että vaikka yrittää kaikkensa, mikään ei muutu ja viljelijää ei kuunnella. Sitä suuremmalla syyllä viljelijöiden on lähdettävään etsimään vastauksia ja tukea itsestään ja omasta yhteisöstään.
Tohtiiko tätä sanoa? -aloite on sinulle, joka toivot uudistavaa näkökulmaa viljelyyn, ajatteluun ja päätöksentekoon sekä haluat vahvistaa omaa sisäistä asiantuntijaasi ja luontokumppanuuttasi yhdesssä muiden kanssa.
Aloitteen tavoitteena on edistää keskustelua uudistavasta ajattelusta ja päätöksenteosta viljelijöiden ja muiden maatalouteen kytköksissä olevien ihmisten kanssa ja tarjota työkaluja oman päätöksenteon kehittämisen tueksi. Nimensä aloite on saanut erään viljelijän pohdinnoista:
Minullekin on laskelmia tehty, ja sitten minä olen tehnyt kuitenkin omia päätöksiä intuitiolla, ja ne on minun mielestäni mennyt ihan oikein.
En tiedä sitten, minkähänlainen vastaanotto se olis tälle asialle tutkijapiireissä? Onko se niin, että kun siellä perustuu faktoihin ja tutkimustuloksiin ne ajatukset, ettei tohdi tavallinen maanviljelijä tuoda julki tätä asiaa? RF17
Tohtiiko tätä sanoa? -aloitteen takana on viljelijälähtöinen RELIEF Uudistavan elämäntavan yhteisö ry.
Katso tarkempi esittely RELIEF-yhteisöstä syksyn pellonpiennartapahtuman etäjatkojen nauhoituksesta:
Tohtiiko tätä sanoa? -podcastsarja
Podisarja sukeltaa piiloisten ilmiöiden maailmaan ammentaen Sojan edelläkävijäviljelijöiltä kootuista tutkimusaineistoista sekä jo tehdystä tutkimuksesta uudistavuuden eli regeneratiivisuuden sekä planetaarisuuden teemoissa. Podcastin tarkoituksena on sanallistaa ja tuoda keskusteluun aiheita, joista ei yleensä puhuta, mutta joiden sisällyttäminen keskustelukulttuuriimme voisi olla hyödyllistä kestävyysmurroksen vauhdittamiseksi ja planetaarisen ajattelutavan vakiinnuttamiseksi.
Podcastien taika piilee autenttisuudessa ja tilannetajuisuudessa: jokainen jakso syntyy jonkun yhteisön osallisen ideasta ja jatkojalostuu kertaotolla valmiiksi tuotteeksi. Tämän vuoksi podit voivat käsitellä mitä tahansa ajankohtaisia aiheita uudistavasta näkökulmasta tarkasteltuna.
Regeneratiivisuus itsessään on uuden ja paremman luomista – niin myös Tohtiiko tätä sanoa? -aloite eri osa-alueineen.
Klikkaa itsesi kuulolle podcasteihin:
Jakso 1 Tohtiiko tätä sanoa? ”Uudistavassa viljelyssä ei tule takkiin.”
Jakso 2 Tohtiiko tätä sanoa? ”Pitäisihän näistä puhua. Mutta ei sitä taida tohtia tavallinen maanviljelijä tuoda esiin näitä asioita.”
Jakso 3 Tohtiiko tätä sanoa? ”Intuitio on just se keino, jolla kykenee aitoon tilannetajuiseen päätöksentekoon.”
Jakso 4 Tohtiiko tätä sanoa? Maa ja talous viljelijän hyvinvoinnin elementteinä
Jakso 5 Tohtiiko tätä sanoa? ”Jos sun on kerran pakko tehä se, ota siitä kaikki irti!”
Podcastien viljelijöiden esittelyt
Tuomas
Moi olen Tuomas. Viljelen luomulihakarja- ja kasvinviljelytilaa Pirkanmaalla. Viljelykierrossa on nurmia, suurimokauraa, spelttiä ja ruista.
Uudistavan viljelyn polku alkoi OSMO-hankkeen tilasuuksista vuonna 2015 ja sitten osallistuin Carbon Actioniin. Sen jälkeen on manty näillä opeilla.
Uudistavassa viljelyssä parasta on kokonaisuus. Uudistava viljely kun mahdollistaa samalla ympäristön huomioimisen ja kannattavan tuotannon.
Haasteellisinta on ollut löytää muokkausketju, joka toimii. Joka kevät on vähän sellaista, että asia pitää opetella uudestaan.
Kannustan kokeilemaan uudistavaa viljelyä. Uusien asioiden kokeileminen menee siinä sivussa omalla painollaan.
Sirkku
Olen Sirkku Puumala ja viljelen Vihdissä kasvinviljelytilaa puolisoni Patrickin kanssa. Monipuolisessa viljelykierrossa meillä on mm. syys- ja kevätviljoja, kuminaa, hernettä ja maanparannusnurmia.
Viljelijäuran alkuvuosina keskityimme pellon kasvukukunnon ongelmien poistamiseen ja kasvukunnon parantamiseen, tavoitteena suuret sadot ja sitä kautta kannattava viljely. Carbon Action –hankkeen myötä kerääjäkasvit ja vihreät viikot nousivat keskeisiksi toimiksi paitsi pellon kasvukunnon hoidossa, niin myös hiilen sidonnan maksimoimiseksi.
Matkamme kohti uudistavaa viljelyä on sisältänyt paitsi erilaisia uusia viljelytoimenpiteitä, myös omien asenteiden ja arvojen tuuulettamista. Tärkeää on tiedostaa ja päättää mitä tekee, mutta myös miten tekee ja miksi tekee. Pala palalta kokonaisuus on kasvanut monisyisemmäksi ja nykyään omat arvot ja tavoitteet ohjaavat toimintaamme kohti monimuotoista ja hyvinvoivaa ekosysteemiä, jossa ihmiset, pellot ja ympäristö voivat hyvin ja tilan talous ja tulevaisuus on turvattu.
Uudistavassa viljelyssä parasta on ollut sen mukanaan tuoma voimaantumisen tunne: voin omilla valinnoillani vaikuttaa siihen, mihin suuntaan tilaani vien ja päätösteni vaikutukset näkyvät pienempinä rohkaisevina muutoksina jo melko nopeallakin aikavälillä. Kokeilemisen ja oppimisen polku ei toki aina vie sinne minne olettaa, mutta uskon että matkalle sattuneet mutkatkin opettavat jotain tärkeää, josta on jatkossa vielä hyötyä.
Uudistavassa viljelyssä haastavaa minulle on ollut uusien asioiden äärellä noussut tietämättömyys ja epävarmuus, joita on opeteltava sietämään. Mielestäni tärkeää on tehdä alussa riittävän pieniä kokeiluja, jotta uskaltaa ottaa ensimmäisen askelen uuden äärellä. Myös kannustavat ja omia kokemuksiaan jakavat viljelijäkollegat ovat tärkeitä tällä muutosmatkalla.
Uudistava viljely on matka eikä määränpää.
Tervetuloa mukaan jakamaan matkaa sekä oppeja ja kokemuksia!
Mikko
Millolan tila, Lohja. Nykyiset viljelijät Mikko Leikola ja Anu Juurakko.
Millolan päätuotanto on hereford pihvijarjan kasvatus ja nurmiviljely. Pihvikarjaa ollut vuodesta 1990.
Kaikki pellot on 100% nurmella, eli vihreä kasvusto ympäri vuoden.
Millolassa oli vielä 1990 luvulla noin 70% peltoalasta viljalla. Silloin vähennettiin kyntöä ja siirryttiin kevennettyyn muokkaukseen. Nykyään maata ei enää muokata. Koko ajan on 100% nurmi peite.
Luonto kiittää ja palkitsee. Kaikki voi paremmin, kasvit ja eläimet (mukaan lukien ihmiset). Kun oppii luontoa lukemaan kaikki riskit pienenevät.
Erilaisuus on rikkaus ja me olemme osa luontoa. Kaiken voi tehdä paremmin niin kuin luontokin tekee.
Eli tapoja ja menetelmiä pitää kyseenalaistaa… siitä sitä oppii uutta!
Jaksovieraat
Neljännessä jaksossa on vieraana Sanna-Maaria Siintoharju KTM (yrittäjyyden ekonomi) ja väitöskirjatutkija Tampereen yliopistossa, sekä lehtorina Hämeen ammattikorkeakoulussa. Väitöskirja pohtii regeneratiivista ajattelua ja erityisesti sitä, kuinka voisimme tätä ajattelumallia opettaa? Erityinen mielenkiinnon kohde on maataloudessa sekä arkkitehtuurissa. Nämä kaksi ovat muuten yllättävän lähellä toisiaan. Juureni ovat syvällä Savon sydämessä, josta kaupunkilaiskakara löysi itsensä lomittamasta kaikkina koulun loma-aikoina. Tutuksi tulivat kaikki maatalon työt ja oma haave onkin joskus olla maanviljelijä.
Ja ikuinen heppatyttö haluaa joskus sen oman hevosen, toisen lapsilleen ja vähän muitakin eläimiä. Mutta pienen määrän eläimiä. Toinen puoli juurista löytyy maapallon toiselta puolelta, Australiasta. Sieltä löytyy hieman toisenlainen kulttuuri, joka on oppinut kunnioittamaan kaikkea mitä ympäriltä löytyy, kulttuuria myöden. Ja vaikka sen kauemmaksi ei sukulaiset toisistaan voi päästä, yhteys on hyvin tiivis. Sekä Savosta, että Australiasta on löytynyt rakkaus maahan ja kulttuuriin, jota haluan vaalia. Tärkein kysymys itselle onkin tässä vaiheessa se, että mikä on minun roolini tässä kaikessa? Mitä minä voisin tehdä?
Intuitio - päätöksenteon apurini 