Samalla kun tuskailen ensimmäisen artikkelini loputtoman julkaisuprosessin kanssa, olen iloinen huomatessani ihmisten kiinnostuksen intuitiota ja sisäisiä voimavaroja kohtaan lisääntyneen. Ole sinäkin minuun yhteydessä mikäli aihe kiinnostaa! Tässä blogitekstissä päivitän kuulumisia tutkimuksenteon vaiheestani.

Tutkimuksen teko on tunteellinen matka

Kun lähdin tutkimaan intuitiota, oli ilmiö minulle ehkä keskivertokansalaista hiukan tutumpi. Kuitenkin prosessin myötä ymmärsin, että olin nähnyt vain pinnan, ja sukeltaessani pinnan alle, päädyin uimaan tuntemattomaan intuition valtamereen. Tämä matka on ollut jo tähän asti huikea, koko ajan yhdessä viljelijöiden kanssa muuttuva, elävä ja rakentuva, regeneratiivinen seikkailu. Edessä on vielä vuosia tätä jännittävää matkaa, sillä apurahaa riittää noin vuoden 2027 loppuun.

Tämä seikkailu on herättänyt hyvin monenlaisia tunteita; onnea, iloa, riemua, innostusta, hämmästystä, rohkeutta, luottamusta, mutta myös surua, epäuskoa, voimattomuutta ja häpeää. Yksinäisyyttä ja ihmetystä aiheuttaa tutkimusaineistoni herkkyys ja luottamuksellisuus: en voi jakaa sitä kenenkään muun kanssa, ja toisaalta, aihettani tutkivia on koko maailmassa vähän, ja minun näkökulmastani tutkimusta tekeviä on hädin tuskin kourallinen. Toisaalta tämä yksin eteneminen tekee vahvaksi omalla polulla, ja avaa mahdollisuuksia uurtaa uraa uudella tutkimusalueella.

Kiitollisuus ja arvostus tutkimukseeni osallistuvia viljelijöitä kohtaan kasvaa päivä päivältä. Nöyryys elämän ihmeiden edessä syvenee, samoin kuin ymmärrys siitä, miten vähän sitä lopulta oikeasti tietääkään. Huolta, ja toisinaan kestämättömältä tuntuvaa turhautumista, aiheuttavat hitaat julkaisuprosessit. Kun en ole vielä saanut ulos virallisesti ensimmäistäkään artikkelia, ovat käteni melko sidotut tutkimustulosten esittämisen suhteen.

Kihisen jo halusta jakaa löytämäni mielenkiintoiset asiat teille kaikille!

Ensimmäisen artikkelini liittyen viljelijöiden intuitioon päätöksenteossa, rakensin grounded theorya mukaillen, hyvin induktiivisesti eli aineistolähtöisesti. Olin lukenut tutkimusaiheeseeni liittyen vain kourallisen keskeisiä tutkimuksia alalta. Vasta tulokset saatuani perehdyin itse intuition ilmiöön myös tutkimuskirjallisuuden kautta.

Tätä samaa tekniikkaa olen käyttänyt koko ajan tutkimuksen edetessä: Kun otan tutkittavakseni jonkun minua kiinnostavan näkökulman, luen tutkimusta ensin vain sen verran, että tiedän suunnan mihin mennä ja missä on tutkimusaukko, sen jälkeen annan aineiston maalata minulle kuvan siitä, mitä olen tarkastelemassa. Lopulta peilaan sitä laajasti tutkimuskirjallisuuteen. Koko prosessin ajan pidättäydyn lukemasta ja kuuntelemasta liikaa muiden kirjoituksia, podcasteja tai muuta aiheeseen liittyvää materiaalia, jotta ne eivät ohjailisi omaa ajatteluani.

Tämä tapa on hyvin antoisa, mutta toisaalta myös vaativa. Luon koko ajan jotain täysin uutta, enkä rakenna olemassa olevien teorioiden varaan.

Toisaalta, se on minun tapani olla olemassa: ideoida, löytää ja kehittää uutta. Toisinaan koen, että ideani ovat monista liian korkealentoisia tai tavattomia, mutta yllättävän usein olen havainnut, että minua kiinnostavat asiat kiinnostavat myös muita, mutta vuosien päästä. Ehkä se on kohdallani yksi ulottuvuus intuitiosta? Esimerkiksi kiinnostus neurodiversiteettiä kohtaan on nyt hurjassa nosteessa ja proseminaarityöni korkeakoulutettujen autismikirjolaisten naisten vahvuuksista opinpolulla vuodelta 2015 on nyt kerännyt yli 2500 lukukertaa.

En näe neuroepätyypillisyyttä diagnosoitavana sairautena, vaan ennemminkin ominaispiirteinä ihmisessä. Siksi niitä ei voi eikä tarvitse yrittää parantaa; miten – ja miksi – parantaa vaikkapa silmien väri tai korvien muoto? Neuroepätyypilliset ominaispiirteet toki altistavat myös monille vaikeuksille, mikäli ympäristö ei tue niitä. Kuitenkin, neuroepätyypilliset henkilöt voivat aikaansaada merkittäviä asioita, mikäli he löytävät oman paikkansa maailmassa sekä tapansa toteuttaa itseään.

Kiinnostukseni neurodiversiteettia kohtaan on tehnyt minusta tarkan havainnoitsijan, ja olen löytänyt edelläkävijäviljelijöistä piirteitä, jotka voivat kieliä neuroepätyypillisyydestä: innovativisuus, rohkeus toimia edelläkävijänä ja kyky systeemiseen ajatteluun. Kiinnostus viljelijöiden neuroepätyypillisyyttä kohtaan on virinnyt muuallakin, ja siitä tehdään tutkimusta. Ylipäätään kiinnostus viljelijöitä kohtaan on huikeasti kasvanut siitä, kun aloitin viljelijäyhteistyössä vuonna 2012.

Kun aiemmin kiinnostus oli vain viljelytoimenpiteissä, nykyisin ymmärretään jo, että yksikään toimenpide ei tapahdu ilman viljelijää, eikä yksikään viljelijä viljele, jos hän ei jaksa tai pysty.

Vielä vuonna 2016 sain kuulla, miten kaiken pitää perustua ’faktoihin’, kun puhuin sisäisten kokemusten tärkeydestä. Onneksi tilanne on nyt jo täysin eri, ja tutkimus sisäisistä kokemuksistakin ymmärretään yhtälailla ’faktaksi’, kuin muukin tutkimus. Siitä kertoo sekin, että olen saanut rahoituksen tälle tutkimukselleni viljelijöiden intuitioon liittyen.

Seuraavaksi toivon, että suomenhevosen ja muiden maatiaisrotujen ja -lajien arvo ymmärretään muuttuvassa ilmastossamme ja maailmassamme. Tein suomenhevoskuluttajasta profiilin aikoinaan agrologiopintojeni päättötyöksi. Maasedun tulevaisuuden yliössä maaliskuun alussa 2025 pohdin suomenhevosta sosiaalisen hyvinvoinnin tuottajana.

Tutkimuksen teon arkea

Minulla oli ajatus avata tässä blogissa tutkimuksen teon arkea, koska se on varmasti monille vieras mutta kiinnostava maailma. Arjen availu on kuitenkin jäänyt paitsioon, koska kaikki peruspuurtaminen on vain yksinkertaisesti syrjäyttänyt blogiartikkelien kirjoittamisen, tai sitten olen saanut idean kirjoittaa jostain päivänpolttavasta aiheesta. Lisäksi takaiskut ensimmäisen artikkelini julkaisuprosessissa ovat lamaannuttaneet.

Lähetin ensimmäisen artikkelini vertaisarviointiin viime toukokuun lopulla (2024). Ensimmäinen, arvostettu lehti hylkäsi kohteliaasti sen heidän lehteensä sopimattomana heti muutaman päivän päästä, ja suositteli toista lehteä, johon siirtää artikkeli. Tein tämän, ja nyt artikkeli on ollut lähes kymmenen (10) kuukautta tässä toisesa lehdessä. Sain vertaisarvioitsijoiden laadukkaat ja kannustavat palautteet yli viisi kuukautta sitten, vastasin niihin nopeasti ja asianmukaisesti, mutta edelleen odotan editorilta lopullista päätöstä, jonka lopputuloksesta tai määräajasta ei ole mitään tietoa. Viikot vierivät ja kalenterissani vaihtuu joka maanantai viikkonumero: Montako viikkoa toisella kierroksella. Seuraavaksi täyttyy 20.

Mikäli ensimmäinen artikkelini nyt hylätään, on mennyt vuosi tutkimusaikaa hukkaan.

No, ei toki hukkaan kokonaan, mutta… Harmittaa se silti. Koska tulen käytännön maailmasta, en akateemisesta, minun on vaikea ymmärtää näitä toimimattomia käytäntöjä. Tutkimuksen pitäisi edetä nopeasti tässä vinhasti muuttuvassa maailmassa, mutta julkaisuprosessit ovat julmetun pitkiä, koska vertaisarvioitsijoita on vaikea saada. Vertaiset tekevät vertaisarviointia oman työnsä ohella, ilman erillisiä palkkioita. Ja erityisesti, kun tutkitaan kestävyysmurrokseen liittyviä täysin uudenlaisia ja systeemisiä asioita, harvalukuiset asiantuntijat kuormittuvat ja vertaisarvioinnit hidastuvat.

Koska en ole voinut tehdä muuta kuin odottaa editorin päätöstä, olen viimeiset kuukaudet kirjoittanut toista artikkeliani, joka osoittautui hyvin haasteelliseksi. Uudenlaisten käsitteiden luominen ja sisäisten ilmiöiden sanallistaminen on äärimmäisen haastavaa edes suomeksi, saati sitten englanniksi. Tämä prosessi on opettanut minulle suomen kielestä mahdottoman paljon asioita, joita en ole tullut aiemmin ajatelleeksikaan, vaikka olen aina rakastanut omaa kieltämme ja sen käyttöä.

Aikomukseni oli lähettää toinen artikkelini lehteen maaliskuun lopussa 2025, mutta annoin itselleni armoa ja siirsin deadlinen toukokuun 2025 loppuun. Sen lisäksi tekeillä on viimeisiä kursseja tohtorikoulussa ja valmistaudun keräämään lisää aineistoa huippuporukan kanssa – tämä on ihan mahtava uusi juttu! Ja tietysti elän poikimakautta ja virittäydyn toukotöihin yhdessä muun perheen kanssa.

Toivon, että saan pian kirjoittaa blogitekstin ensimmäisen artikkelini tuloksista. Siihen asti, hyvää kevättä.