Suomalaisten ravitsemussuositusten päivityttyä, eläinperäisten tuotteiden määrä ruokapyramidissamme on hyvin rajoittunut. Sen vuoksi on entistä tärkeämpää kiinnittää huomiota siihen, millaista lihaa ja eläinperäisiä tuotteita valitaan. Tästä inspiroituneena olen kerännyt yhteen tietoa uudistavan viljelyn ja laidunnuksen vaikutuksista ekologisiin, taloudellisiin ja sosiaalisiin näkökohtiin sekä lihan laatuun.

Ravitsemussuositusten muututtua yhä kasvispainotteisemmiksi, on tärkeää käydä keskustelua niistä laadullisista tekijöistä, joita ruuantuotannon ja eläinperäisten tuotteiden takana on. Tieteellinen näyttö ohjaa ravitsemussuositusten tekoa, mutta ongelmia aiheuttaa ruokajärjestelmämme systeemisyys, jota paraskaan mallinnus ei vielä pysty huomioimaan kokonaisuutena. Esimerkiksi luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemin toiminnallisuuteen, paikallisilmastoon, ruokaa tuottavien tilojen ominaispiirteisiin sekä viljelijän käytännön arkeen liittyviin tekijöihin mallinnusten on mahdotonta toistaiseksi päästä kiinni. Sen sijaan hiilijalanjäljen laskeminen onnistuu sekä erilaisten terveydellisten tekijöiden huomioiminen väestötasolla.

Tieteen mahtava puoli on se, että se on avoin uteliaalle suhtautumiselle todellisuutta kohtaan ja mahdollistaa näin uuden tutkimustiedon synnyn. Laadullisten ja vaikeasti mitattavien asioiden tutkimiselle tulisikin löytää uudenlaisia, yhteisesti hyväksyttyjä mittareita.

On kiistatonta, että ruokavalintojamme on syytä kohtuullistaa ja järkevöittää. Perusteita runsaalle prosessoidun lihan kulutukselle ole, mutta terveysongelmia saamme sillä aikaan; kärsimme yhä enenevässä määrin elintasosairauksista yltäkylläisen ja ultraprosessoidun ruokavaliomme takia. Kuten eräs haastatelluistani kysyi:

Pitäisikö meidän miettiä uudelleen, mitä syömme?
Pitääkö syödä niin paljon, ettei jaksa kävellä?

CARF09

Kuva: Iltasanomat/Valtion ravitsemusneuvottelukunta.

Olisi kuitenkin parempi suosia kotimaisia kasvistuotteita satokauden mukaan, sen sijaan, että muodostamme yhä tiiviimmän pysyvän riippuvuuden ulkomailta tuotettuihin elintarvikkeisiin. Esimerkiksi yllä olevan ruokapyramidin avokado, sitrukset, melonit, banaanit, ananakset, munakoisot, paprikat, kesäkurpitsat, bataatit ja monet salaatit ja kaalikasvit ovat ulkomaista perua erityisesti talvisaikaan. Riisin ja soijan korvaaminen kotimaisilla kauralla, ohralla ja palkokasveilla olisi enemmän kuin järkevää.

Keskustelustamme kuitenkin puuttuu näkökulmat ruuan laadullisista ominaisuuksista keskittyessämme määrällisiin tavoitteisiin. Ei ole olemassa ”yhtä lihaa” tai ”kasvista”.

Jotta pystyisimme tuomaan keskusteluun näitä MT:n yliössä toivomiani näkökulmia, päätin koota yhteen tutkimustietoa (tutkimusfaktaa) ja käytännön näkökulmia (arjen faktaa) laidunnukseen ja uudistavaan viljelyyn.

Nurmet monimuotoisuuden tuojina

Ymmärrys maaperän mikrobiologiasta on ollut käänteentekevä monille viljelijöille (Gosnell, 2022). Uudistavan viljelyn ytimessä onkin maaperän elämän ja toimintojen tukeminen sekä maan kasvukunnon monimuotoinen parantaminen yhteyttävän kasvuston ja maan minimaalisen häirinnän avulla. Monilajiset nurmet ovat uudistavassa viljelyssä kiinteä osa viljelykiertoa niin karja- kuin viljatiloillakin; osalla tiloista nurmet menevät maanpäällisen karjan rehuksi, ja osalla maanalaiselle karjalle. Nurmella on taloudellinen arvo myös maan karjalle.

Jos antaa olkia tai nurmea pois, pitää ymmärtää, että se on sitten meidän pellon maan karjalta pois. Silloin siitä olisi hyvä pyytää euroja, koska se pitäisi palauttaa ja mieluummin lisäisenä, jos se sieltä joskus pitkäksi aikaa jää uupumaan.

CARF04

Monimuotoinen nurmi on hyvä biodiversiteetin lisääjä, sillä kasvilajiston monimuotoisuus tukee monimuotoisuutta sekä maan alla että päällä monin eri vuorovaikutteisin mekanismein (Cappelli et al. 2022). Mitä enemmän lajeja, sen resilientimpi nurmi on ääreviä sääoloja vastaan, ja sen useammalle pölyttäjälajille sillä on ruokaa tarjottavana (Conga et al. 2020). Kasvien monimuotoisuuden lisääminen edistää muiden nurmen organismien, kuten tuholaispetoeläinten ja -loisten monimuotoisuutta, jotka voivat vähentää ilmastonmuutoksen johdosta mahdollisesti lisääntyvien tuholaisepidemioiden vaikutusta (Giulio et al., 2001).

Laiduntajat ja laitumet

Laiduntavat eläimet Suomessa ovat pääsääntöisesti märehtijöitä eli nautoja ja lampaita, mutta myös yksimahaisia hevosia laidunnetaan paljon. Muita mahdollisia laiduntajia ovat linnut, kuten kanat ja kalkkunat, sekä siat, mutta näiden laidunnus on marginaalista. Suurimman osan laiduntajista muodostaa maatalouden tuotantoeläimet, vaikka harraste-eläimet ovat erityisesti kaupunkien läheisillä alueilla enenevässä määrin edustettuina. Näin ollen laiduntajilla on oman itseisarvonsa lisäksi työnsä ja toimensa paitsi ympäristön hyödyttäjänä, myös ruuantuotannossa.

Suuri osa eläimistä laiduntaa viljellyillä pelloilla, mutta laiduntajat toimivat myös luonnonhoitajina erilaisilla kohteilla, kuten perinnebiotoopeilla. Perinnemaisemien hoito on merkittävä osa suomalaista kulttuurihistoriaa ja ylläpitää ympäristöjä myös uhanalaisille lajeille. Lähes neljäsosa uhanalaisista lajeista viihtyy perinnemaisemien luontotyypeillä. Vaikka laidunnettua perinnemaisemaa onkin vain noin 30 000 ha, ovat ne silti mittaamattoman arvokkaita; kerran kadonnutta lajistoa ei saa takaisin. Perinnemaisemayhdisyksen sivuilla todetaankin: ”Perinnemaisemat, kuten niityt, hakamaat ja metsälaitumet, ovat kestävän maataloustuotannon kulmakiviä, jotka eivät säily ilman aktiivista hoitotyötä. ”

Myös viljelijät kokevat tämän hoitotyön arvokkaana. Kysyin haastatteluissani usein aineettomista hyödyistä ja niiden arvottamisesta. Perinnebiotoopit nousivat usein esiin, kuten tässä:

Kyllä niitä [aineettomia hyötyjä] on paljon. Esimerkiksi perinnebiotoopit. Toisena vuonna kun oli perinnebiotooppi, täällä harvinainen [lintulaji] jo pesi runsaslukuisena meidän laitumilla, vaikka vasta toista kesää hoidettiin sitä [perinnebiotooppia].

CARF07

Laidunnuksen hyötyjä

Laidunnus on monihyötyistä, silloin kun se on toteutettu oikein ja tilannetajuisesti; laidunnuksen tarkoituksena on tuottaa hyvinvointia sekä tuotantoeläimille että ympäristölle, sekä säästää viljelijän aikaa ja polttoainetta. Eläimen itse korjaama rehu on huomattavasti ympäristöystävällisempi vaihtoehto kuin koneella kerätty ja viljelijän avustuksella eläimille tarjoiltu eväs. Myös tilan ominaispiirteet liittyvät laidunnuksen mielekkyyteen ja jopa tuotantosuunnan valintaan:

Mutta suurin syy [laidunnukselle ja lehmien pidolle] on tilan maastollinen muodostus, kumpuilevat rinnepellot, heinä kasvaa paremmin [kuin vilja]. Lehmä kiipeää sinne mäen päälle paremmin kuin traktori, ja traktori ottaa paljon enemmän energiaa kuin lehmä.

CARF02

Carbon Action-hankkeen aikana toteutettiin Laidunnusopas (Mattila & Saarinen, 2020). Laidunnusoppaasta löytyy useita hiilensidontaan liittyviä tutkimuslähteitä, joiden mukaan tilannetajuisesti toteutettu laidunnus on verraton keino sitoa hiiltä maahan. Myös uudemmat tutkimukset toistavat saman tuloksen tilannetajuisen laidunnuksen hyödyistä maaperän ekosystemille sekä hiilesidonnalle (Hillenbrand et al. 2019; de Otálora et al. 2021).

Erityisesti savimaidemme kunto heikkenee alueilla, joissa ei ole enää laiduntavaa karjaa. Mosier kumppaneineen (2022) ehdottivat tilannetajuisen laidunnuksen olevan potentiaalinen keino elvyttää maan kasvukuntoa missä päin maailmaa tahansa, sillä he havaitsivat sen vaikuttavan myönteisesti maan kemiallisiin ominaisuuksiin, eikä sen todettu aiheuttavan lainkaan negatiivisia vaikutuksia. Eläintuotannon tiedetään myös olevan vesi-intensiivistä. On ehdotettu, että Suomi soveltuisi hyvin runsaiden vesivarantojensa vuoksi karjankasvatukseen (Lehikoinen et al., 2019).

Tilannetajuisen laidunnuksen hyödyt on todettu myös käytännössä. Oman tilamme esimerkkejä ovat: vasikat kasvavat tasaisemmin, lannan- ja rehunajo vähenee, saamme hyötyliikuntaa, tuotamme maisemahyötyjä, näemme hyvinvoivat eläimet, ilahdumme lintukannan monipuolisuudesta, tutkimme lantakuoriaisten vipellystä, hämmästelemme matojen määrää lapiollisessa maata sekä nautimme pörriäsjoukkoujen surinasta monilajisilla ja kukkivilla laitumilla. Monimuotoisuuden lisääntyminen onkin eräs laidunnuksen suurimmista iloista viljelijöiden kertomuksissa.

Viime kesänä yhdellä lohkolla oli hunajakukkaa, mehiläisille ruokaa. Ja sitten, itselle on ollut kovin… no, voimauttava sanaa käytetään paljon, mutta käytän minäkin, voimauttavaa nähdä kukkivia peltoja.

Pelto, joka on tuotannon ytimessä, lehmän laitumena, se voi olla myös kaunis, kun siellä on niitä kukkia. Maisemahyödyt ja tuotanto eivät sulje toisiaan pois, vaan voivat tapahtua samalla lohkolla.

CARF05

Tilannetajuinen laidunnus tarkoittaa laidunnustapaa, jossa eläimiä siirretään lohkolta toiselle nopealla syklillä, ja nurmelle jätetään runsaasti palautumisaikaa. Seuraavalla videolla on hyviä käytännön esimerkkejä siitä, kuinka tilannetajuista laidunnusta eri tiloilla tehdään, ja millaisia kustannuksia siitä syntyy.

Sosiaaliset ja terveydelliset näkökulmat

Uudistavaan viljelyyn siirtyneiden viljelijöiden kokonaisvaltainen hyvinvoinnin lisääntymisen ja työn mielekkyyden kokemus on havaittu monissa tutkimuksissa (ks. esim. Gosnell et al. 2019; Gosnell, 2022; Miller-Klugesherz & Sanderson, 2023; Vivas & Hodpod, 2024). Koska ihminen on kokonaisuus, uudistavan viljelyn terveydelliset hyödyt tulevat osin hyvinvoinnin lisääntymisen ja kemiallisten panosten minimoinnin kautta.

Jotkut tutkimukset myös ehdottavat, että maaperän, kasvien, kasvinsyöjien, ihmisten ja ympäristön terveys on yhteydessä kasvien monimuotoisuuteen, joka taas vaikuttaa lihan ja maitotuotteiden biokemialliseen rikkauteen sekä ihmisten ja ympäristön terveyteen (Provenza et al., 2019). On myös viitteitä siitä, että uudistavan viljelyn käytännöt tuottavat lihaan paremman rasvahappokoostumuksen kuin vertailussa olleet viljelytavat, ja on mahdollista, että ne parantavat muidenkin kasvi- ja eläintuotteiden ravintoprofiilia (Montgomery et al., 2022).

Taloudelliset näkökulmat ovat keskeisiä viljelyssä, tuleehan siitä saada elanto. Uudistavan viljelyn kohdalla taloutta tulee ajatella sekä tulojen, säästöjen että aineettomien hyötyjen kokonaisuutena. Tutkimuksissa on ehdotettu, että kasvien toiminnallisen monimuotoisuuden lisääminen tilannetajuisesti laidunnetuilla nurmilla voi vakauttaa tai jopa lisätä tuottavuutta yhdessä ekosysteemitoimintojen kanssa lisäämällä laidunten resilienssiä (Gomez-Casanovas et al., 2022). Uudistavassa viljelyssä taloudellista hyötyä voi saavuttaa myös kemiallisten panosten käytön minimoinnilla (LaCanne & Lundgren, 2018). Useat viljelijät kokevat, että pitkän aikavälin kokonaistaloudelliset hyödyt ovat merkittävimmät tekijät.

Uudistavassa viljelyssä ei tule takkiin. Ei ole tullu koko sinä aikana, kun sitä on ruvennut tekemään. Ja väitän, että vaikka sitä ei tukipoliittisestikaan kannustettaisi, minä tekisin sitä silti, koska se on kannattavaa.

CARF13

Usein keskustelu kilpstyy siihen, että halutaan lisää faktoja ja ne asetetaan vastakkain tunteiden kanssa.

On fakta, että ruoka on tunnepitoinen asia.

Uskon, että monesta tuntuisi varsin huonolta, jos ei saisi syödäkseen tai ei voisi ruokkia perhettään. Toisaalta, omien arvon vastaisen ruuan valitseminenkaan ei tunnu oikealta. Ruuan tuottaminenkin on tunnepitoinen asia. Viljelijyys ei ole ammatti, johon ajaudutaan sattumalta, vaan se on tavallisesti valittu elämäntapa. Viljelijä tekee usein töitä kotonaan ja työn tulos on jokaisen perustarve, ruoka.

Kun työtä tehdään vaativissa ja alati muuttuvissa olosuhteissa yhteisen hyvän eteen, vastavuoroisuus kansalaisten ja päättäjien osalta edistäisi oman työn merkityksellisyyden kokemusta. Tällä hetkellä monet viljelijät jäävät vaille tätä vastavuoroisuutta ja muiden viljelijöiden kanssa jaetut kokemukset nousevat korkeaan arvoon. Onneksi myös uudistava viljely itsessään voi tuoda merkityksellisyyttä työhön.

Minulle on tullut aito tunne siitä, että paikkani maanomistajana on huolehtia tästä ympäristöstä, että en voi vaan ottaa ja mennä miettimättä mitä minun toimintani tarkoittaa.

Vastuuntunne, ja siitä seuraa merkityksellisyyden tunne, että tämä on ihan valtavan tärkeä ammatti, ja minä pystyn tekemään niin valtavan paljon. On aidosti tunnistanut itsensä semmoisena varjelijana myös.

CARF22

Miten voisimme rakentaa Suomen, jossa keskustelussa olisi tilaa myös laadullisille näkökulmille ruuan takana, eikä määrä olisi ainoa mittari? Miten voisimme rakentaa Suomen, jossa arvostaisimme toisiamme keskustelussa, ja olisimme valmiita tulemaan toisiamme vastaan puolitiehen?

Me tarvitsemme toisiamme nyt, enemmän kuin koskaan. Niin tärkeän asian kuin ruuan, ei saisi antaa repiä kansaa eri suuntiin, eikä jakaa viljelijöitä eri leireihin. Kyse on kuitenkin vain ruuasta. Ei elämästä ja kuolemasta. Vai onko sittenkin?

P.S. Tästä blogitekstistä puuttuu vielä monia näkökulmia ja tutkimuksia, esimerkiksi liittyen tarvittavaan eläinten määrään ja sijoittumiseen, tai palkokasvien ja vihannesten tuottamisen haasteisiin Suomessa, tai ulkomaisen tuontiruuan ympäristövaikutuksiin, tai lukemattomiin muihin näkökulmiin ruokakeskustelussa, mutta tämä on pieni avaus laadullisuudelle.

Lähteitä:

Cappelli , S. L., Domeignoz-Horta, L. A., Loaiza, V. & Laine, A-L. 2022. Plant biodiversity promotes sustainable
agriculture directly and via belowground effects. Trends in Plant Science, 27 (7).

Conga, W., Dupontc, Y. L., Søegaardb, K. & Eriksenb, J. 2020. Optimizing yield and flower resources for pollinators in intensively managed multi-species grasslands. Agriculture, Ecosystems and Environment, 302.

Giulio, M.D.,  Edwards, P.J. & Meister. E. 2001. Enhancing insect diversity in agricultural grasslands: the roles of management and landscape structure. Journal of Applied Ecology, 38, 310-319, 10.1046/j.1365-2664.2001.00605.x

Gomez-Casanovas, N., Blanc-Betes, E., Moore, C. E., Bernacchi, C, J., Kantola, I. & DeLucia, E. H. 2021. A review of transformative strategies for climate mitigation by grasslands. Science of The Total Environment, 799, 149466.
https://doi.org/10.1016/j.scitotenv.2021.149466.

Gosnell, H., Gill, N. & Voyer, M. 2019. Transformational adaptation on the farm: Processes of change and persistence in transitions to ‘climate-smart’ regenerative agriculture. Global Environmental Change, 59, 101965. https://doi.org/10.1016/j.gloenvcha.2019.101965

Gosnell, H. 2022. Regenerating soil, regenerating soul: an integral approach to understanding agricultural transformation. Sustainability Science, 17, (2), 603-620.

Hillenbrand, M., Thompson, R., Wang, F., Apfelbaum, A. & Teague, R. 2019. Impacts of holistic planned grazing with bison compared to continuous grazing with cattle in South Dakota shortgrass prairie. Agriculture, Ecosystems & Environment, 279, 156-168.

LaCanne, C.E. & Lundgren, J.G. 2018, ”Regenerative agriculture: merging farming and natural resource conservation profitably”, PeerJ, 

Lehikoinen, E., Parviainen, T., Helenius, J. Jalava, M., Salonen, A. O. & Kummu, M. 2019. Cattle Production for Exports in Water-Abundant. Areas: The Case of Finland. Sustainability. 11, 1075. doi:10.3390/su11041075

Mattila, T. & Saarinen, P. 2020. Hiiltä maksimaalisesti sitova laidunnus – löydä lohkojesi hiilensidontapotentiaali. https://www.bsag.fi/wp-content/uploads/2022/07/Laidunnusopas_2020.pdf

McWherter, B. & Sherren, K. 2024. Exploring mental systems within regenerative agriculture: systems thinking and rotational grazing adoption among Canadian livestock producers. Agriculture and Human Values. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1007/s10460-024-10597-w

Miller-Klugesherz, J. A. & Sanderson, M. R. 2023. Good for the soil, but good for the farmer? Addiction and recovery in transitions to regenerative agriculture. Journal of Rural Studies, 103, 103123.

Mosier, S., Apfelbaum, S., Byck, P., Ippolito, J., & Cotrufo, M. F. 2022. Improvements in soil properties under adaptive multipaddock grazing relative to conventional grazing. Agronomy Journal, 114, 2584–2597. https://doi-org.ezproxy.uef.fi:2443/10.1002/agj2.21135

De Otálora, X. D., Epelde, L., Arranz, J., Garbisu, C., Ruiz, R. & Mandaluniz, N. 2021. Regenerative rotational grazing management of dairy sheep increases springtime grass production and topsoil carbon storage,
Ecological Indicators, 125, 107484.

Perinnemaisemayhdistys ry. 2024. Etusivu. https://www.perinnemaisemat.fi/

Provenza, F. D., Kronberg, S. L. & Gregorini, P. 2019. Is Grassfed Meat and Dairy Better for Human and Environmental Health? Frontiers in Nutrition, 19, 6:26. 10.3389/fnut.2019.00026.

Vivas, J. & Hodpod, J. 2024. Exploring the relationship between regenerative grazing and
Ranchers’ wellbeing. Journal of Rural Studies, 108.