Tässä blogitekstissä kerron kuulumisia tutkimuksen ensimmäisen reilun vuoden matkalta ja missä vaiheessa olen nyt. Kerron myös taustaa siitä, miten tähän on tultu ja mitä tästä eteenpäin.
Mistä kaikki alkoi?
Tämän väitöskirjatutkimuksen kehittyminen alkoi siitä, kun valmistuin kasvatustieteen maisteriksi keväällä 2016 Turun yliopistosta. Olisin halunnut jäädä tutkimuksen pariin, mutta en keksinyt sellaista tutkimusalaa Turussa, joka olisi ollut kiinnostava. Sitten minut kutsuttiin Baltic Sea Action Groupin (BSAG) Järki-hankkeeseen tekemään lyhyttä projektia, joka lopulta venyi 7,5 vuotta kestäneeksi huikeaksi seikkailuksi yhdessä viljelijöiden kanssa. Tuona aikana opiskelin lisää tulevaisuudentutkimusta ja psykologiaa ja kehittelin ajatusta sopivasta tutkimusaiheesta sekä yliopistosta, jossa väitöskirjaani tekisin. Vaikka tiesin, että tutkimusaiheeni liittyisi jotenkin viljelijöihin, en saanut selkeää aihetta muotoiltua.
Keväällä 2020 korona vapautti kalenterin koulutusreissuista ja löysin sopivan kodin tutkimukselleni Itä-Suomen yliopistosta ja sosiaalipedagogiikan pääaineesta. Ohjaajikseni sain sosiaalipedagogiikan professori Arto O. Salosen (UEF) ja erikoistutkija Maria Höyssän (UTU, tulevaisuudentutkimus). Syksyllä 2020 tein tutkimussuunnitelmani ja ovet jatko-opintoihin aukesivat.
Pari vuotta kului töissä ja tutkimus eteni lähinnä Carbon Action -viljelijöiltä aineistoa hankkien. Syksyllä 2022 tuolloinen johtajamme BSAG:ssa kannusti minua hakemaan Maj ja Tor Nesslingin säätiön apurahaa tutkimukselleni, ja kiitos Lauralle, sain itsestäni hakemuksen irti työkiireiden keskellä. Mietin kovasti, uskallanko ottaa aiheekseni minua kovasti kiehtoavn intuition, mutta päätin uskaltaa ja kyllä kannatti; rahoittaja näki vähän tutkitussa aiheessani potentiaalia, ja sain ensimmäisellä omalla apurahahakemuksellani neljän vuoden apurahan väitöskirjalleni.
Tämä rahoitus toi vapauden siirtyä täysipäiväisesti tutkimuksen pariin, mutta jatkoin rinnalla osa-aikaisena BSAG:ssa HITTI-hankkeessa tutkimuksen rinnalla. Maaliskuun lopussa jätin pitkän urani BSAG:ssa äärimmäisen kiitollisena kaikesta kokemastani ja oppimastani, ja siirryin osa-aikaisesti projektitutkijaksi Kohtuusratkaisuilla kohti sisukasta, vihreää ja oikeudenmukaista Suomea (SISU) STN -hankkeeseen huhtikuun alussa 2024.
Ensimmäinen vuosi tutkijana
Aloitin matkan ensimmäiseen artikkeliini tutustumalla kyselyyn, joka tehtiin Carbon Actioniin osallistuneille viljelijöille vuodenvaihteessa 2022-2023 ja haastattelemalla osaa heistä. Lisäksi tein tohtorintutkintoon liittyviä opintoja, joita minun opetussuunnitelmani mukaisesti pitää tehdä 50 opintopistettä. Tänä vuonna vaatimukset vähenevät, ja tohtorintutkintoon vaadittava opintopistemäärä alenee huomattavasti, mutta minä valitsin käyttää vanhaa opetussuunnitelmaa.
Kevään ja kesän 2023 käytin litteroiden haastatteluja ja analysoiden kyselyä määrällisesti SPSS-ohjelmalla. Tarkoitus oli tehdä ensimmäinen artikkeli Mixed method -tyyppisesti, eli sekä määrällisiä että laadullisia analyyseja hyödyntäen. Tietokoneongelmien vuoksi SPSS-ohjelman käyttö kuitenkin hankaloitui niin paljon, että päädyin tekemään ensimmäisen artikkelini pelkästään laadullisella lähestymistavalla. Analyyseissa apuna käytin Atlas.ti -ohjelmaa.
Minulla on suunnaton onni viihtyä tutkimusaineistoni parissa loistavasti. Tutkimukseni viljelijät ovat mahtavia tyyppejä. He ovat integroituneet osaksi elämääni, sillä heidän hienot ajatuksensa tulevat usein mieleeni elämän eri tilanteissa. Olen myös saanut täydentää aineistoani, kun on noussut lisää kysymyksiä. Tällainen aineistolähtöinen eli induktiivinen ja aineistoa täydentävä lähestymistapa yhdistettynä kokemukseeni viljelijäyhteistyöstä vaatii tarkkaa itsereflektiota ja erityistä huolellisuutta analyysissa, jotta välttyy mahdollisimman paljon omien oletusten vääristämiltä havainnoilta.
On kuitenkin virheellistä ajatella, että tutkijan täytyisi olla täysin vapaa oletuksista. Ei kukaan ihminen ole.
Hyvä puoli kokemuksessani on, että uskon osaavani poimia oikeita asioita viljelijöiden puheista, joita maatalouskentän ulkopuolelta tuleva ei osaisi. Viljelijöiden arkitodellisuuden ymmärtäminen on nähdäkseni keskeinen osa tällaisen tutkimuksen tekemistä. Siksi monet havainnot vaativat paljon pohtimista, mitä ne tarkoittavat ja miten ne olisi ymmärrettävä.
Analyysista artikkelin lähettämiseen
Ensimmäinen artikkelini liittyy tutkimukseeni osallistuvien viljelijöiden intuitioon päätöksenteossa, joka on hyvin vähän tunnettu asia.
Vaikka minulla on pitkä kokemus viljelijäyhteistyöstä ja asun maatilalla, ei intuitiosta puhuta viljelijöiden kesken. Lisäksi intuition käytöstä maanviljelijöiden päätöksenteossa on vain kourallinen aiempaa kirjallisuutta. Ja itse asiassa, ellei joku nyt täysin samaan aikaan ole julkaisemassa aiheesta jotain, niin kukaan ei ole koko maailmassa tutkinut asiaa juuri tästä näkökulmasta kuin minä. Aika huikeaa! Niinpä tällainen vähän tutkittu aihe mahdollistaa induktiivisen tavan analysoida aineistoa, jolloin havainnot nousevat aineistosta eivätkä perustu olemassa oleviin teorioihin.
Aineiston analysoinnin aikana tein mielenkiintoisia havaintoja, jotka syvenivät ja tarkentuivat koko prosessin ajan. Tämä on todellakin ollut aivoja kutkutteleva ja paljon syvempiä ajattelun kerroksia avaava matka jo nyt, kuin olisin voinut ikinä kuvitella. Lisäsin mukaan koko ajan enemmän tutkimuskirjallisuutta, ja lopulta olen lukenut satoja ja satoja artikkeleita hyvin laajalta alueelta. Tutkimuskirjallisuuden lukeminen on oma juttunsa, sillä aina löytää jonkun kiinnostavan tutkimuksen, joka johtaa seuraavaan lähteeseen ja taas seuraavaan, ja lopulta tuntuu, ettei koskaan voi tietää tutkimusaiheestaan tarpeeksi.
Joskus on kuitenkin kyettävä puhaltamaan peli poikki ja todettava, että tämä on nyt tarpeeksi. Keskeneräisyyden hyväksyminen ja rajausten tekeminen ovat tärkeitä kykyjä tutkimuksen tekemisessä.
On vain tunnustettava, että tämä riittää, tämä on tarpeeksi hyvä. En saa tutkimuskirjallisuuden lukemista koskaan loppuun, enkä voi ikinä tietää kaikkea tai sisällyttää jokaista näkökulmaa väitöskirjaani, saati yhteen artikkeliin. Tällaisen taidon opettelu olisi tarpeen myös elämässä ylipäätään. Erityisesti, jos on taipuvainen täydellisyydentavoitteluun, kuten tunnustan olevani. Sallia itselleen lupa olla vähän kesken ja riittävä, vaikka ei olisi täydellinen. Ja kuka sen täydellisyyden määrittelee?
Eilen painoin submit -nappia, ja niin ensimmäinen artikkeli lähti maailmalle katsomaan, kelpaako se sellaisenaan eteenpäin vertaisarvioitsijoille, vai palautuuko hylkäyksen kera takaisin. On ehkä hyvä lähettää ”lapsi” maailmalle vähän keskeneräisenä. Jos sen olisi lähettänyt sileänä ja täydellisenä, voisi olla vaikeaa ottaa vastaan hylkäys tai vertaispalaute, joka voi olla kriittistä ja vaatia suuria muutoksia artikkeliin. Nyt hyväksyin, että olen tehnyt tähän hetkeen parhaani, ja opin palautteista uutta – olivat ne millaisia hyvänsä. Ehkä tämäkin on resilienssin rakentamista. Mahdollisiin iskuihin on valmistautunut ja niistä saa lisää vahvistusta joustavuudelleen. Kyllä varmasti tämä aihe jotain lehteä kiinnostaa, jos ei ensimmäistä.
Tutkimuksen tekeminen on ihanaa, kiinnostavaa, turhauttavaa ja pakollista.
Paradoksaalisesti inhoan tietokoneella istumista, mutta rakastan tutkimista. Siksi minun on vain tutkittava, vaikka välillä meinaa usko loppua omaan osaamiseen ja ajankäyttöön; maatilan elämä itsessään on jo melkoisen työntäyteistä.
Toisaalta ne antavat hyvää vastapainoa toisilleen. Tänä vuonna minulla on tarkoitus kirjoittaa kahta uutta artikkelia, joista kerron lisää myöhemmin.
Nyt riemuitsen ensimmäisen etapin saavuttamisesta ja kiitän kaikkia, jotka matkaani ovat tähän asti värittäneet, jatketaan yhdessä edelleen. Toivotan kaikkea mahdollisimman hyvää kasvukauteen. Tähytään yhdessä toivolla tulevaisuuteen.
Intuitio - päätöksenteon apurini 