Ensimmäisiä tulevaisuus kauhistuttaa, toiset eivät niinkään mieti koko asiaa, ja kolmansia se innostaa. Tunnustan kuuluvani viimeksimainittuihin. Miten paljon mahdollisuuksia kaikelle hienolle ja ennenkokemattomalle onkaan!

Tässä blogiartikkelissani avaan hieman tutkimukseeni liittyvää uudistavan tulevaisuuden viitekehystä ja uudistavuuden käsitettä ylipäätään. Lisäksi tarjoilen ideoita mietintöjen pohjaksi: millaisessa maailmassa olisi tulevaisuudessa hyvä elää ja mitä sen eteen on valmis tekemään.

Tulevaisuutta tehdään nyt

Millaisessa maailmassa eläisimme, jos muinaiset esivanhempamme eivät noin 10 000 vuotta sitten olisi ryhtyneet viljelemään maata, tai jos viime vuosituhannen loppupuolella ei olisi ryhdytty kehittelemään maatalouskoneita ja keksitty keinolannoitteita? On siis helppo vetää johtopäätös, että yhtä lailla kuin menneisyys loi perustan nykyisyydelle, tämän hetken valinnat tekevät tulevaisuuden.

Uudistavaa vai näivettävää?

Uudistavuuden käsite on saattanut tulla eteen eri yhteyksissä. Uudistava viljely on tuttu monille, mutta uudistavuuden ajatusmaailman voi ulottaa koskemaan oikeastaan mitä elämän osa-aluetta vain perheestä yritystoimintaan. Monissa oppilaitoksissa opetetaan uudistavaa johtamista sekä suunnittelua ja kehittämistä.

Uudistava (regenerative) on vastakohta näivettävälle tai rappeuttavalle (degenerative). Se ei tarkoita kaiken jo olemassa olevan laittamista uusiksi, vaan on tutun kestävyyden (sustainability) käsitteen isosisarus, tarjoten entistä vahvemmin kestävän perustan kaikelle tekemisellemme.

Uudistavuus on päättymätön prosessi, joka korjaa vaurioita ja parantaa jatkuvasti jo olemassa olevaa.

Se on enemmänkin tapa ajatella, kuin kiveen kirjoitettuja tapoja toimia. Uudistavan prosessin ymmärtäminen on ollut yksi hienoimmista oivalluksista, ja se avautui minulle maan kasvukunnon parantamisen myötä.

Otetaan siis uudistavuuden esimerkiksi peltomaa ja sen uudistava viljely. Hyväkuntoinen pelto tuottaa todennäköisemmin hyvän sadon ja pärjää paremmin äärevämmissäkin olosuhteissa, kuin huonokuntoinen.

Pelto ei kuitenkaan pysy kunnossa vain kylväen ja satoa korjaten, vaan sen hyvinvoinnista tulee pitää huolta erilaisilla viljelytoimilla, jotka perustuvat maksimaaliseen kasvipeitteisyyteen ja yhteyttämiseen, mikrobitoiminnan lisäämiseen sekä pellon mahdollisimman vähäiseen häirintään. Näitä periaatteita noudattamalla peltomaahan voi luoda uudistavan kierteen, jonka myötä maan kasvukunto ajanmittaan paranee, ja viljely onnistuu suuremmalla todennäköisyydellä yhä arvaamattomammissa olosuhteissamme.

Kuten viljelijät tietävät, kaikki toimenpiteet eivät aina toimi kuten pitäisi, johtuen erilaisista paikallisista olosuhteista ja ympäristötekijöistä. Uudistava viljely ei olekaan vain joukko yksittäisiä viljelytoimia, vaan kokonaisvaltainen ajattelutapa siitä, miten erilaisia viljelytoimia yhdistetään ja käytetään parhaan mahdollisen lopputuloksen saavuttamiseksi pitkällä aikavälillä, niin viljelijäperheen kuin luonnonkin näkökulmasta. Tämä pitää sisällään myös taloudellisen näkökulman. Uudistavaa viljelyä voi muuten opiskella e-opistossa.

Haastattelemani viljelijät näkevät uudistavuuden ideassa lupauksen paremmasta tulevaisuudesta. He myös kuvaavat mahdollisesti saavutettavia hyötyjä kokonaisuutena.

Uskon siirtymän uudistavaan viljelyyn olevan tilani ja peltojen kannalta pitkällä tähtäimellä hyvä asia. Ja haluan omalla työlläni myös tehdä jotain hyvää.

Uudistavilla viljelymenetelmillä pystyn elvyttämään ja vähän korjaamaan niitä asioita, mitkä ovat olleet ehkä vähän huomiotta edellisellä sukupolvella, eli sen ympäröivän luonto myös. Että pystyisi selkeästi parantamaan ympäröivän ekosysteemin tilaa.

Mutta myös se, että en usko, että nuo minun pellot tuottaisivat enää vuosikymmenien päästä, jos jatkaisin samalla mallilla. Eli kyllä se on ihan oman loppuelämänkin turva tietyllä tavalla.

CARF22

Uudistava tulevaisuus

Uudistava viljely on osa uudistavaa tulevaisuutta. Uudistava tulevaisuus on konsepti, joka tarjoaa kestävyyttä vankemman pohjan sellaiselle tulevaisuudelle, jossa planeetallamme olisi mahdollisuus elää hyvää elämää ja viljellä vielä seuraavatkin 10 000 vuotta ja enemmän. Aikajana tuntuu mahdottomalta ihmismielen käsitettäväksi, mutta toisaalta, monet asiat ovat meidän käsityskykymme ulkopuolella, ja silti toimimme niiden asettamissa puitteissa.

Moniko meistä esimerkiksi voi käsi sydämellä sanoa ymmärtävänsä elämän tarkoituksen juurta jaksaen? En minäkään. Silti elämme ja aherramme päivästä toiseen.

Kuitenkin se, että tiedämme meillä olevan vaikutusmahdollisuuksia sekä yhteiseen että omaan tulevaisuuteemme, antaa meille uskoa toimia vaikeissakin tilanteissa, ja pitää yllä toivoa asioiden ratkeamisesta parhain päin.

Myös tutkimukseni laveana pohjana oleva Kimberly Camrassin (2020) muotoilema uudistavan tulevaisuuden viitekehys perustuu tälle ajatukselle. Hän näkee planeettamme olevan muutoksessa, jossa tarvitaan uudenlaista näkökulmaa ja ajattelutapaa, kun vanhat tavat eivät enää toimi.

Ajattelen, että uudistava tulevaisuus on eräänlainen meidän kaikkien yhteinen elävä maalaus tulevaisuudesta, jossa pystymme korjaamaan, ylläpitämään ja parantamaan planeettamme kaikkea elämää jatkuvasti.

Eräänä tärkeänä näkökulmana Camrass nostaa esiin paikallisuuden merkityksen uudistavassa tulevaisuudessa, miten tarinamme ja kulttuurimme rakentuu yksilöllisesti ja yhteisöissämme, ja kuinka paikallisuudesta voidaan ammentaa voimaa tulevaisuuteen.

Monille viljelijöille oma paikka on tärkeä. On myös yleistä, että suvun historiasta löytyy pako omalta tilalta ja elämän uudelleen kalibroiminen. Keskustelimme erään haastateltavani kanssa siitä, onko onnellinen viljelijyys vain paikkasidonnaista:

Tämä on tällä hetkellä itsellä niin vahva paikka, mielenmaisema. Mutta varmasti maanviljelys onnistuisi monessa muussakin paikassa. Jos saisi sen intohimon taas ja mahdollisuuden toteuttaa itseään, miksipä ei.

[Sukua] on Karjalasta ja heillä oli iso maatila siellä, josta joutuneet lähtemään, sitten he ovat kuitenkin juurtuneet tänne paljon vaatimattomampaan elämään ja menneet eteenpäin. Varmaan itsellä olisi se sama, että sitten vaan pitäisi löytää mielekästä tekemistä.

CARF06

Ehkä tämä esimerkki kertoo siitä, että koska olemme pystyneet rakentamaan toimivia yhteisöjä ennenkin, on se tulevaisuudessakin mahdollista? Uudistavan tulevaisuuden konseptissa vahvojen yhteisöjen rooli nähdään suurena.

Ajattelen, että elinvoimaiset maatilat ovat keskeisin osa tulevaisuuden vahvoja yhteisöjä. Maatiloilla paitsi tuotetaan meille kaikille elintärkeitä palveluja, myös luodaan ja ylläpidetään elämisen edellytyksiä maaseudulla. Yhteisöllisyyden kaipuu ja yhteistoiminnan tärkeys on tunnistettu myös haastateltavieni keskuudessa:

Mitä me olisimme ilman jonkunlaista yhteisöä? Ja ihmisenä kehittymisen tai tilan kehittämisen kannalta, se on minun mielestäni tosi tärkeää, että on joku yhteisö, jonka kanssa käsitellä asioita ja joihin peilata niitä.

Ja tietenkin ihmisen hyvinvoinnin kannalta on minusta tärkeää, että on ihmisiä ympärillä, yhteisö.

CARF13

Yhteisöllisyys ei kuitenkaan ole yksiselitteisesti helppo asia:

Yhteisöllisyyskysymystä on tullut hirveän paljon pohdittua kaverin kanssa. Kun olisi kaipuuta itsellä ja muilla yhteisöllisyyteen, mutta tosiasiassa se on ihan hemmetin vaikeeta. Itselläkin mielessä ehkä semmoinen yhteisöidylli. Mutta eihän se sellaista ole ihmisten välillä.

Se entisajan kyläyhteisöidylli on perustunut osittain siihen, että on ollut pakko sulattaa niitä ihmisten outouksia ja ärsyttävyyksiä ja muuta siellä. Nykyisin voi valita niin paljon laajemmin sen, kenen kanssa pitää yhteyttä, ja valita semmoisia helpompia ihmissuhteita elämään.

CARF10

Uudistavuuden ajatuksen siemen

Uudistavuuden idean ymmärtäminen elävänä työkaluna auttaa meitä rakentamaan parempaa tulevaisuutta niin omassa ympäristössämme kuin yhteisöissämme laajemmaltikin. Uudistava ajattelutapa vaatii kuitenkin omien ajatusmallien pöyhimistä ja toisinaan syvällistä kyseenalaistamistakin.

Ajatusmaailman muuttaminen ei ole aina helppoa, tiedän sen myös omasta kokemuksestani. Lisäksi ajatus siitä, että omassa ajatusmaailmassa voisi olla jotain muutettavaa, on vähintään ärsyttävä. Myös haastatteluissa nousee esiin ajatusmaailmojen muutos – ja niiden muuttamisen vaikeus.

Koen, että ihmiselle voi tulla herkästi se, että jos mieli on lukkiutunut tai ajatusmaailma on pitkään ollut samanlainen, sen rikkominen, tai semmoinen avoin mieli, eihän se ole helppo asia.

Ja kyllähän ihmismieli on vähän sellainen, että haluaa kuulla sitä vahvistavaa viestiä, ennemmin kuin sellaista, että alkaa kyseenalaistaa itseään. Se vaatii semmoisen avoimen mielen, vaikka pehmeästikin lähestyisi.
Ja minun mielestäni tämä ei koske pelkästään maataloutta, vaan on läpileikkaava koko yhteiskunnassa.

CARF22

Camrass huomauttaa, että meidän on uskallettava ottaa tarkasteluun kysymyksiä, joita emme ole uskaltaneet kysyä, ja nähdä asioita, jotka on haluttu pitää piilossa. Uudenlaisten ajatustapojen joukkoon kuuluu myös näkymättömien asioiden näkeminen ja kuulumattomien asioiden kuuleminen, sekä näiden hyväksyminen osana todellisuutta, joka on monikerroksinen ja jatkuvassa muutoksessa.

Oletko muuten koskaan ajatellut, miten monessa eri todellisuudessa elämme jopa samassa perheessä, yhteisöissämme, saati sitten yhteisellä planeetallamme?

Näkymättömistä ja kuulumattomista asioista hyvänä esimerkkinä ovat luonnon viestit viljelypäätösten tueksi. Usein niitä joutuu tulkitsemaan moniulotteisesti.

Näkymättömien asioiden laariin menee myös intuitio. Voimme nähdä intuition vaikutuksen päätöksenteossa, mutta sen syntyperää on toistaiseksi mahdoton todentaa. Ehkä sen sijaan, että haluamme mitata ja ekselöidä kaiken uskoaksemme asian toimivan, voisimme alkaa hyödyntää paremmin intuitiomme vahvuuksia, ja odottaa selityksen ilmaantumista myöhemmin.

Niin moni päätöskin tehdään. Ajatellaan vaikka parinvalintaa, josta eräs haastateltavistani totesi huvittuneesti näin:

No esimerkiksi minusta puolison valinnassa intuitiolla on hirvittävän suuri rooli.

En ainakaan muista nyt siinä yhtään järkiperustetta.
Järkiperusteita on voinut tulla myöhemmin.

CARF05

Uudistava ajattelutapa tarjoaa mahdollisuuden yhdistää erilaiset todellisuudet yhteen. Kun tavoitteena on kokonaisvaltainen yhteinen hyvinvointi, ei ole väliä sillä, kuinka asiat toteutetaan. Silloin myös mittaamisen tavat voivat muuttua. Camrass ehdottaa, että mittaus voitaisiin keskittää tuloksen vaikuttavuuteen pelkän tuloksen sijaan.

Omassa työssäni olen päässyt todistamaan moneen kertaan, että mikäli viljelijä tietää jonkun asian toimivan omalla tilallaan tai jollain tietyllä pellolla, silloin se toimii. Huolimatta siitä, että tutkimustietoa asiasta ei ole, tai että tutkimustieto on ristiriidassa tuloksen kanssa. Silloin on uskottava sitä mittaria, mitä näkee ja kokee.

Moni haastattelemistani viljelijöistä kertoo intuitiolla olevan osuutensa menestyksekkäiden päätösten takana. Intuition tehokas käyttö ei tarkoita faktojen ja päättelyn hylkäämistä, vaan täydentää niitä.

Toisinaan pelko estää asioiden muuttumista. Vaikka viljelijät pääsisivät hyviin tuloksiin tehokkaalla intuition käytöllään, estää leimautumisen pelko aiheesta puhumisen. Silloin, jos asioista ei uskalleta puhua, ne pysyvät piilossa, eivätkä pääse ulos hyödyttämään muita.

Keskustelimme paljon haastateltavieni kanssa siitä, pitäisikö näkymättömissä olevista asioista uskaltaa puhua ääneen, ja jos puhuttaisiin, mitä se merkitsisi. Muutos toimintatavoissa ja käytösnormeissamme ei ole mutkatonta, ja se vaatii meiltä jokaiselta jotain, ei vain ”niiltä muilta”. Vanhojen toimintatapojen muuttaminen ei ole helppoa, sillä urautuneet polut tuovat tietyllä tapaa myös turvaa, Seuraava lainaus on mielestäni syvällä asioiden ytimessä:

Näen tarpeen [avoimelle puheelle ylipäätään], mutta miten se kävisi niin, että se ei kadottaisi ihmisiltä jotain, mihin ne on aina luottaneet ja tukeutuneet?

Kun se on aika iso prosessi, jos joku perustavanlaatuinen juttu menee uusiksi… Näen sen tarpeen, mutta näen sen myös todella isona juttuna, jos aletaan ravistella sitä, miten on tehty pitkän aikaa.

Luulen, että intuitio on sellainen, että se ravistaa niitä. Koska sittenhän ihminen alkaa tehdä sitä, miltä siitä itsestä tuntuu. Ja miten se yhteisö pystyy sen ottamaan vastaan, se ei aina ole kivutonta välttämättä.

CARF10

Jäin miettimään, millainen maailma olisi, jos ihmiset voisivat kohdata toisensa avoimesti, ilman pelkoa naurunalaiseksi tulemisesta? Jos uskaltaisi tehdä, miltä itsestä tuntuu?

Uudistava tulevaisuus pitää sisällään mahdollisuuden kohdata toisemme hyväksyvästi ja antaen tilaa myös asioille, joita emme läpikotaisin vielä ymmärrä. Sanon vielä, koska olen varma siitä, että tulevaisuudessa ymmärrämme monia asioita, joita nyt emme.

Lähteet:

Camrass, K. 2020. Regenerative futures. Foresight. 22(4), 401-415. DOI: 10.1108/FS-08-2019-0079