Kiire, kiire, kiire

Onko sinulle kiire? Et ole ainoa. Mutta onko kiire itsetekemäämme ja ruokkimaamme? Voisimmeko vaihtaa näkökulmaa – suorittamisesta pysähtymiseen, edes mikrohetkien ajaksi?

Tämän postauksen lopusta löydät lyhyen videon liittyen kiireeseen ja päätöksentekoon, sekä Sojan ajankohtaisen vinkin mikrohetkien metsästämiseen.

Huomaan. Ihan todella! Missä ovat ne lapsuuden ja nuoruuden kiireettömät kesät, kun ei ollut mitään tekemistä? Aika kulki hitaasti, ja oli mukavaa tarkastella pilviä. Jostain tuli alligaattori, toisesta juna, kolmannesta seppä takomassa.

Moni haastattelemistani viljelijöistä puhuu kiireestä ja suorittamisesta. Ne ovat myös hyvän päätöksenteon esteitä, sillä ne estävät luovuuden, intuition ja omien ajatusten äärelle pysähtymisen.

Varmaan se kiire on semmoinen, että pitää saada nyt vaan tämä tehtyä, niin sitten jättää intuition huomiotta.

Kyllä koen, että minulla sitä on, mutta liian monta kertaa se kiireessä jää.

CARF03

Voisiko muuten olla niin, että kiireestä puhuminen tekee lisää kiirettä ja kiireen tuntua? Mitä jos lakkaisimme puhumasta kiireestä, ja keskittyisimme siihen aikaan, joka meillä on?

Mitä tapahtuisi, jos valitsisimme pysähtyä päivittäin pieniin hyviin hetkiin, avaisimme tilaa ajatuksillemme?

Olen lapsille puhunut monta kertaa siitä, että kun on kännykät ja muut jotka vievät aikaa. Ja lapset kasvatetaan siihen, että on helvetillinen kiire koko ajan.

Mutta kyllä osa kiireestä on sellaista, että me tehdään se ihan itse.

CARF19

Luonto toistuu viljelijöiden puheessa jatkuvasti. Se on paikka, jossa pysähtyminen edes pieneksi hetkeksi antaa paljon. Tärkeintä on huomata se onnellisuuden ja levon mikrohetki arjessa.

Iso juttu on se ympäristö.

Olen sanonut monelle, et kun sinulla on se pieni hetki siellä… että se hetkessä eläminen on iso asia ja antaa energiaa ihan mielettömästi.

Edelleenkään en ole pystynyt saamaan elämääni siihen uraan, että pystyisin täysin katkasemaan ajatuksia luonnossa tai olemaan vaan pois… en vieläkään.

CARF19

Toisinaan elämä pysäyttää rajustikin. Usein kriisit ovat niitä, jotka ensin pysäyttävät meidät ja sitten käynnistävät elämänmuutoksen, joka voi johtaa jopa maailmankuvan mullistumiseen.

Silloin elämää alkaa tarkkailla eri näkökulmasta, ja säännöllinen hetkeen pysähtyminen alkaakin tuntua tärkeämmältä, kuin suorittaminen silmälaput ohimoilla.

Läheisen menetys löi tyhjän päälle hetkeksi.

Olin elänyt vuosia, että en ollut huomannut, kuinka kaunis luonto on ympärillä. Olin elänyt suorittamista.

Kun aloin katsoa luontoa eri näkökulmasta, samasta mistä olin lapsena katsonut, niin se toi erilaisen syvyyden siihen asiaan.

CARF11

Mutta onko pakko tulla pysäytetyksi ulkopuolelta? Vai voisimmeko opetella itse pysähtymistä?

Silloin kun pysähtymisen pakko ei tule ulkopuolelta, on pysähtyminen oma valinta. Aikaa pysähtymiselle tarvitaan vain vähän, mutta se täytyy ottaa tietoisesti.

Minimaalisen pienet hetket, mikrohetket, ovat tärkeitä, ehkä jopa tärkeimpiä elämässämme. Ne ovat kokoaan suurempia, ja niistä koostuu elämämme isotkin hetket. Niiden havainnoimiseen käytetty aika maksaa itsensä takaisin. Montako loistavaa ideaa tai intuition neuvoa sinulla on varaa päästää ohi?

Kuuntele videolta vinkkini, mistä aloittaa pysähtymisen harjoittelu.

Kiireettömin terveisin, Soja.

HUOM! Video on tekstitetty, tekstityksen voi valita videon alaosasta.